OLEN TULLUT TAKAISIN!

Tadaa!




Kuten siis otsikossa sanottiin, olen tullut takaisin! Pyydän anteeksi jo blogin hautaamista, mutta tänä päivänä vihdoinkin on tämä Villiananas ottanu itseään niskasta kiinni ja raahautunut näppäimistön ääreen. Piakkoihin sitten alkaa taas kuvia sadella ja toivottavasti lukijatkin jälleen läytövöt takaisin... JUTELLAAN TAAS!!

vk. 41 & 42

 JOTEN....

Syy miksi yhdistän kyseiset kaksi viikkoa on yksinkertaisesti

PBL!

PBL (Project Based Learning) on tärkeä osa RCN:n opetusohjelmaa. Joitain samankaltaisuuksia suomalaisten koulujen TET- viikkoihin löytyy, mutta periaate on pikkuisen erilainen.
Siis kaksi kertaa vuodessa oppilaat viettää viikon erilaisten touhujen parissa. Normaaleja koulutunteja tai EAC:ta ei ole. (WUHUUUU!!) Ykkösvuotisille ensimmäinen (eli syksyn) PBL:n aktiviteetti on vapaavalintainen ja toisen aikana voi joko valita jonkun tai suorittaa kattavan Punaisen Ristin ensiapukoulutuksen. (Se siintää tän töhöttäjän tulevaisuudessa)
Valinnan vaikeus kohtaa helposti, vaihtoehtojen ulottuessa surffauksesta shakinpeluuseen, kirjan taitosta ja kustannuksesta maalaiselämään perehtymiseen, aina väkivallattoman kommunikaation kautta ihonhoitoon. Osa (onnekkaita??) sai jäädä koululle, mutta mm. sukellus PBL:än oppilaat matkustivat viikoksi rannikolle. (Sukellukseen tarvitaan merta- oi mikä yllätys! :D)
Nyt jo varmaan herää kutkuttava kysymys: Mitä tämä Villiananas touhusi?

Noh jooh...

Valitettavasti juuri päivänä jona nettikaavakkeeseen olisi toiveet aktiviteettien osalta pitänyt täyttää, oli itsepäinen salakavala mahatauti asettautunut kotoisasti taloksi meikäläisen kroppaan. Sen verran heikossa kunnossa ettei koneelle päässyt ja samalla niin väsynyt ettei jaksanut välittää. Ja tuloksena oli heivaus PBL:ään johon KUKAAN ei halunnut:

YHDYSKUNTAPALVELU!

Oli kyllä kokemus aikamoinen tämä viikko ja rankka kuin mikä! Ja jos tarkempaa tietoa siitä mitä saatin aikaiseksi halajat, tässä olisi linkki maailman MAHTAVIMPAAN PBL- elokuvaan. Kuvamateriaali on kaikki täysin spontaania ja hassuttelua, mutta valitettavasti koko video on englanniksi.

http://www.youtube.com/watch?v=ikTSpW3-1Yw&feature=plcp
Ja tuommottisen viikon jälkeen oli sekä tosi mukava että pikkasen haikea palata "arkeen"...

Teatteriryhmän kanssa saatiin VALTAVA lahjoitus pukuvarastolle joltain enemmän ja vähemmän randomilta Flekken asukkaalta. Ilmeisesti tämä toimelias muori oli innostunut ompelemaan enemmän vaatteita kuin talosta löytyi varastokapasiteettia. Niimpä viikko hurahti enemmän ja vähemmän pelleilessä ja tutkiessa 23:n täyteen tungetun Ikeakassillisen sisältöä.

Tässä pieniä makupaljoa siitä mitä löydettiin:

Yllä: Dorothy löysi hyvän haltijattaren & lintsauksen ABC: kuinka maastoutua Norjan syksyyn- mallisto.

Oik. Olenko mä julma löytäessäni jonkunlaista yhdennäköisyyttä?

Ylllä vas. ÄLÄ KYSY! Piste.

Yllä oik. Spiderman iskemässä latinoruususta (kumma kyllä viikko eteenpäin ja näistä kahdesta tuli pari...)

" Thö Norwegian swan"- pose

" Norjastyle!"

Vas. MELKEIN onnistui jonglööraus tältä duolta! (omena läjähti ikkunaan niin että heläthi..)

Perjantaina päätettiin pitää huoneillallinen ja tätä kautta aloittaa uusi perinne. Kerta kahteen viikkoon yksi meistä kokkaisi kokonaisen aterian omasta maastaan muille maisteltavaksi. Perjantai oli kaikkien mielestä paras päivä, sekä aikataulujen että kanttiinan tarjonnan kannalta. (Jostain syystä ihmiset eivät tunnu arvostavan vegetaristibuffettia...)

Suomalaisen aterian menu:

Makaronilaatikkoa
Perunalepuskoita
Korvapuusteja

Ihme ja kumma, kaikki olivat tyytyväisiä ruokaan. Kaksi pellillistä pullia katosi ennätysajassa, eikä Valkea Kellokani tuntunut saavan tarpeekseen lepuskoista. Herttakuningatar tyytyi ylhäiseen tapaansa kuuntelemaan musiikkia korvanapeistaan ruokapöytäkeskusteluun alentumisen sijaan ja Ihmemaan Liisalla oli taas tuhat ja yksi juorua jaettavanaan. Kun Hassu Hatuntekij viiein totesi kohta räjähtävänsä ja raahautui vaivalloisesti sängylleen, oli illallinen virallisesti ohi. Loppujen lopuksi olikein mukava ilta, etten jopa sanoisi!

Ja taas jatkellaan myöhemmin!!

vk 40

 Joten...


Heipähei taas!


Kuten kaikki kotinurkan löhötuolissa amatooriajattelua harrastavat jokapäiväsherlockitkin varmaan kuvista osaa päätellä, alkoi viikko aika mahtavanmoisella vaelluksella.

 Tähän mennessä korkeimmalle huipulle (400m) kipuamis-kapuaminen otti mukavat kaksi tuntia mutta näköala TODELLA palkitsi vaivan...

 Ja tietenkin perinteinen piparitauko huipulla :D
(Joka kerta kun saavutetaan määränpää, avataan pari pakettia kekksejä ja joko
A.) Kuunnellaan vetäjän esitelmää vuoresta ja sen historiasta
tai
B.) Jutskaillaan keskenään, hölmöillään ja hengähdetään.
Voitte vaan veikata kumpi näistä on todennäköisempää? ;D)

Ei- nordikit (eli ihmiset muista kuin pohjoismaista) ihmetteli suuresti vesiputouksia (täytyy myöntää että ne salpasi tämänkin Villiananaksen hengityksen aika-ajoin) kanervikkoa, puolukoita ja karpaloita.
Rohkeimmat uskaltautuivat maistamaan punaisina hehkuvia marjoja, mutta päätyivät irvistysten kautta sylkemään ne varvikkoon.
Eipä voi silti kokeilunhaluttomuudesta syyttää!

 Yllä: Ihan oli pakko laittaa esimerkki, ettei ryhmäkuvassa aina tarvitse vain hymyillä ja katsoa kameraan.
Oikealla: Mikäpä sen mukavampaa kuin hiustenlaitto inspiroivassa ympäristössä :D

Yllä: Ja tässähän siis todellakin kyse vain etäisyyksistä, ei mistään epäilyttävämmästä...

 Mr. Lipputanko innostui ratsastamaan sodan aikaisella tiedustelulennokilla kunnes humpsahti kanervikkoon ja satutti polvensa. "Sen siitä saa kun pitää hauskaa" totesi tämä pöllämystynyt seikkailija kömmittyään ylös naurunremakan säestyksellä...

Ryhmän vetäjä huipulla: "Missä suunnassa on koulu?"

* Sormet suhahtavat ilman halki päätyen osoittamaan miljoonaa eri suuntaa*

 Vetäjä: "Onneksi takaisin kampukselle päsy ei oo teidän käsissä..."

Ja tässä malliesimerkki IB- oppilaan luovuudesta kun on kyse lepäämisestä! (Jätkä oikeastaan nukahti katsellessaan maisemia...)

Jooh ja aivan MAHTAVAN kelin lisäksi meitä juuri ennen lähtöä päätti piristää...

SATEENKAARI!

Ja ryhmän vetäjä kertoi tarinan omasta kotimaastaan:

" Se, joka löytää sateenkaaren pään ja kulkee sitä kohti kunnes kohtaa sen, vaihtaa sukupuolta. Tämän kumotakseen on hekilön löydettävä saman sateenkaaren vastakkainen pää ennenkuin se kokonaan katoaa. Tämä on tunnetusti mahdotonta, eli kerran tapahduttua ei takaisin ole tulemista."
Folkkimiehen kanssa siinä sitten kahteen pekkaan päätimme testata tämän teorian, mutta sateenkaaren pää sukelsi suoraan vuorenriteen reunakielekkeeltä alas. Rohkeutta laskeutumiseen ei kummaltakaan tuntunut löytyvän, eli Myytinmurtajien leikkiminen sai jäädä toiseen kertaan.

Ja sitten keskellä viikkoa:

Koska yritetään kovasti vaikuttaa siltä kuin tää kupla ei tukahduttaisi ja eristäisi meitä ulkomaailmasta, on esimerkiksi maailman hittibiisit ja nettivillitykset TODELLA vahvassa roolissa täällä. Viime aikoina valtavaan menestykseen noussut todella naurettava nettivideo saavutti ihan JÄRKYTTÄVÄN suosion ja levisi karsealla vauhdilla ympäri kampusta. Jos et osannut edes puolta kertosäkeen tanssista, olit NIIIN OUT!  Eipä siis auttanut tämän töhöttäjän muu kuin sosiaalisen kuplapaineen alla opetella:


http://www.youtube.com/watch?v=9bZkp7q19f0

Ja sitten tässä jotain jota saatiin aikaan lähes koko kampuksen ykkösvuotisten voimin:

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=-zaCbeuKUE0

Kommentteja ja arvoitinteja otetaan vastaan :D

JA vielä lopuksi:

Kun aiemmin oli täällä päivittelyä siitä kakkosvuotisten pitämästä showsta, oli aika pistää kova kovaa vasten ja järjestää:

YKKÖSVUOTISTEN SHOW!!!

 

 Että semmottista tällä viikolla....

PALAILLAAN!!

29.9.2012

Pieniä tekoja...


Huonekokousta pidettäessä Hassu Hatuntekijä julisti sisustuksellisen hätätilan Ihmemaahamme. Vaikka Jerry (lampputohtorimme) ja Gary (meikäläisen kahvimasiina) olivatkin jo asettuneet aloilleen, ei huone silti persoonallisuudellaan ilmeisesti antanut tarpeeksi "WOW!" effektiä.
Ongelma ratkesi permanenttitussilla ja viidellä omenalla. Nyt pöydällämme nököttää miniatyyri-omenaversio jokaisesta asukkaasta. Hauska idea, eikö?

Bergenin reissusta matkaan tarttuneet kynttilät yhdistettyinä pariin taideluokasta lainattuun (jos joku kysyy, KYLLÄ olen taideopiskelija ;)) peilinpalaan ja...

TADAA!

Oikein kotoisasti liekkien valoa heijastava pöytäkoriste on valmis!

Pelkästään olemassaolonsa lisäksi oli ERITYISEN mukavaa omistaa kolmen kynttilän poppoo viime keskiviikkona. Kesken iltapalan joku tökkäsi leipägrillin päälle aiheuttaen sähkökatkoksen koko taloon. Viiden ihmettelyn täyteisen minuutin jälkeen Valkea Kellokani ehdotti sulakekaappihuoneen avaimen noutamista. Tässäpä tuli tenkkapoo.

Kenelläs se avain taas olikaan?

Viisaiden päiden yhteenlyönnin (törmäsin nojatuoliin ja päädyin lähes Poker Facen syliin) ansiosta lähdimme yhteistuumin etsimään Herttakuningatarta (jolla avain oli viimeksi nähty). Valitettavasti hänen ylhäisyytensä oli paennut rahvaan seasta Ihmemaan ylempiin kerroksiin ja täten Norjatalon asukit tuomittiin viettämään pimeää iltaa.

Koska syksy kovasti tekee tuloaan, oli oppilaiden vaatevarasto (kampuksen kirpputori) auki. Löytövainun turtumisesta harmistuuneena tämän Villiananaksen matkaan tarttui vain "työrömppäpaita" ja pari kaulahuivia. Tilanteen näyttäessä jo lähestulkoon toivottomalta, satuin tekemään aika uskomattoman löydön:
Conversen All Star-kengät!!
Ja vielä aika mahtavassa kunnossa näin kampuskäyttöä ajatellen. Enemmän kuin hyvin mielin ne siis matkaani nappasin ja kiitin äidin kirpputorin tonkimisvaistojen selvää geneettistä perintöä.

Kun sitten torstaina istuskelin nurkassani pakertamassa (maailman suurin ihme!) läksyjä, Ihmemaan Liisa putkahti ikkunalaudalleni. Tämä duraselpupunkin kateelliseksi saava energiapommi puhua pulputti minkä ehti siitä, kinka lauantaina Höghissä esitettävä näytelmä tulisi olemaan aivan TAIVALLISEN MAHTAVA ja USKOMATTOMAN UPEA.

Juttelimme myöhäiseen iltaan auringon laskiessa.
Onnea on:
Istua ikkunalaudalla.

Lauantai koitti ja niin myös kakkosten teatteriryhmän versio "Spring awakening" musikaalista. Uteliaille tai muuten vain kiinnostuneille tässä linkki josta saa jonkinlaisen käsityksen mistä oli kyse:

http://www.youtube.com/watch?v=eRM2iaKHMCU&feature=related




Itse esitys oli mitä mahtavin, pienistä teknisistä mikkiongelmista huolimatta. :D

Sunnuntaina suunnittelin pitäväni muistotilaisuuden Papalle. Tätä varten oli kuitenkin käppäiltävä Flekkeen ostoksille. Onneksi ilma suosi tätä töyhtöpäätä ja Kananaisen seurassa matka taittui nopsaan.

Valitettavasti (kana-aivoisuutta kun nykyään tuppaan harrastelemaan) huomasin vasta huoneessa että kirotut liivatelehdet jäivät liukuhihnalle. Eipä siinä muukaan auttanut kuin kävellä takaisin Jokeriin ja takaisin hiukkasen turhautuneena.
Kolmannen kävelyreissun syynä oli iki-ihana filosofian tuntien salainen ystävä, joka kovasti halusi päästä juttusille...
Maan ytimen syvälliseen keskusteluun uppoutuneena kolmas toden sanoma kerta ei tuntunutkaan niin pahalta.

Kyllä, kakku ON paistinpannussa. Älkää tuomitko, täällä on surkeat varusteet! :D

Sunnuntai-iltana oli aika sanoa hei-hei Papalle. Muistotilaisuuden järjestys ja pito oli sisänsä suuri juttu. Vaikka kieli nyt oli mitä olikin, sain silti hyvästeltyä, laulettua, ja luettua pari tekstiä. Lähes parikymmentä hiljentynyttä osanottajaa saivat todella tilaisuuden tuntumaan tärkeältä ja nyt löytyi se sisäinen euforia.

Pohja on taas vakaa, tästä on tie ylöspäin.

Kahvipöydästä löytyi juustosarvia, suomalaista ruisleipää munavoilla, juustosarvia ja vadelmakakku. Hyvää, simppeliä, kotoista ruokaa ja hyvää kahvia. Siitä vastasi Gary.

Vaikka kaiken ajattelu ja läpikäynti saikin tämän villiananaksen muistuttamaan smoothieta niin henkisesti kuin fyysisestikin, osoittautui se erittäin tarpeelliseksi. Painajaisvapaat unet pitkästä aikaa olivat uskomattoman tervetulleet!


Ja NYT jatkellaan puhkuen ja puuskuttaen kohti uutta päivää!!


Palataan taas!!

VAROITUS, tämä on romaani!!

Juu tuota...
Siis...

En edes pyydä anteeksi pitkästä välistä, aion vaan kirjoittaa.

Rakas...
Ja tiistaina kävi...
Soitin äidille hiukka huolissani omasta asiasta...
Ja se tuli...
Yllätyksenä...
Ja rysähti...
Ja...
Joo en voi sitä paremmin selittää, sanat ei vaan suostu yhteistyöhön..



Pappa siirtyi ajamaan taivaiden valtateitä.





Olen tämänkin päivityksen kirjoittanut uudestaan ja uudestaan, kumittanut ja lisäillyt, miettinyt parempaa ilmaisua, raivostunut ja kumittanut taas.

Niin kamalan itsekkäästi kun nyt ensimmäistä kertaa (anteeksi vain) otan henkilökohtaisen vuodatuskulman asiaan, TÄLLÄ HETKELLÄ menee ihan mukavasti.
Kananainen, Sinimies, Marilyn ja monet muut ovat olleet valtavana tukena ja siitä suuri kiitos.
Kai tätä kirjoittelua voisi ajatella jonkinsorttisena terapiana tai pikkuhiljaisena ylipääsynä...

Mene ja tiedä.

Mutta niin meni siinä kaksi ensimmäistä päivää suremiseen sängynpohjalla. Hetkeksi kaikki tyhjeni. Järkyttävä yksinäisyys kietaisi kuolonkankeat sormensa tiukasti keuhkojen ympärille. Voimaton väsymys raastoi sielua ja kehoa painajaisten riivatessa parin tunnin yöunia.

Ja pahinta oli fyysisen kontaktin puute. Sähköposteissa kaikuivat lähes tunteiden ontot kaiut ja ensimmäiset skypetykset ja puhelut saivat tämän villiananaksen sydämen väpättämään entistä hätäisemmin.

HALAA MUA!
OTA SYLIIN!
PITELE EDES HETKI!
KERRO, ET KAIKKI ON HYVIN!
Ja niinä hetkinä todella pahainen Ruotsi tuntui maailman loputtomimmalta rajalta koti- ja Ihmemaan välilllä.

Perjantaina koululla vietettiin maailmanlaajuista Peace One Day- juhlaa.
Tähän mennessä itsensä kokoon harsineena, heikkona mutta valmiina kohtaamaan maailman, tallusteli tämä kulahtanut hiipattaja Auditorioon aamumeditaatioon. Siitä sitten hiljalleen arkeen ja juhlahumuun totutellen noustiin.
Jos huvittaa kurkkaista aika mukava video tuosta Peace One Daystä, kannattaa klikata seuraavaa:

http://www.youtube.com/watch?v=yDtJWE0k5BU

Ja illemmalla vain koska siltä tuntui, tekaisin tiikerikakun.
Enkä tietenkään tylsyyden perivihollisena mitä tahansa tiikerikakkua vaan IHKA oikean KISSANMUOTOISEN tiikerikakun :)

Sitä sitten oikeassa seurassa iltahämärissä mutustelin ja mielenmyllerryksiäni tarkoin valitulle availin. (Kielitaidon rajoittuessa päädyin solpottamaan ruotsi-suomi-englanti- comboa, mutta hyvin näytti perille menevän)

Vikonlopun aikana tuli otettua monta hiljaista hetkeä ihan vaan hiljaisuuteen.
Ja siitä se sitten helpottaa...

Kelin kannalta viikonloppu oli mitä uskomattomimman hulppea!


MYYTTINEN AURINKO NÄYTTÄYTYI VIHDOIN!!

Eikä vain kerran tai kaksi, vaan tuo positiivinen pyörylä möllötti taivaalla KOLME PÄIVÄÄ.

Nordikkien teepaita- ja latinojen hupparisää kaivoi homehtuimmatkin kirjaston nurkannuohoojat ulos opiskelemaan.
Ja jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa olivat yöt.

Kirkas uskomattoman tarkka tähtitaivas ilman hitustakaan valosaastetta (täällä ei ole katuvaloja t: mustelma oikeassa polvessa) peitteli Ihmemaan unille jo yhdeksän aikoihin.
Hiljaisuuden peitonkulmaa hyväillen istuskelimme Sinimiehen kanssa katsellen tähdenlentoja.

Mä laskin seittämän.

Kuvan ottanut: Ihmemaan Liisa

 Jostain AIVAN toisesta syystä maanantaina yhdeksän tunnin koulutöiden kiiniottamissessioni keskeytyi nakutukseen. Ikkunassani pällisteli Ihmemaan Liisan lisäksi Symppis ja Huitake. Kova hinku kattopistokkeeni lainaamiseen sai selityksen seuraavana aamuna. Kanttiinaan kömpi enemmän ja vähemmän kynittyjä päitä, niin tyttöjen kuin poikienkin osalta!

Kynsin hampain ananastani suojelleena huokaisin helpotuksesta mutta monilla pällisteltävää riitti.

Näin lopuksi voisin vielä todeta syksyn tekevän tuloaan.

Ilma viilenee, päivät kirkastuvat ja muhevan maan tuoksu vahvistuu.

Lehdet dippaa itseään ruskaämpäriin ja tinttien tyytytys kaikaa.

Vaikka nyt tämä olikin varmaan sekavin päivitys ikinä, on pakko tuntea pientä ylpeyttä sen viimeinkin valmistuessa.

Anteeksi.
Ja kiitos että olet jaksanut tämän romaanin läpi kahlata.

Viileän tuulenpuuskan heilautellessa jopa itsepäistä töyhtöpäätä, eteenpäin mennään.



Seuraavalla kerralla taas paremmin ja positiivisemmissa merkeissä!

Palataan piakkoin!!