30.8.2012

Löydettiin muuten salainen ranta... ;D

Jippiaijeeei!!



Koulupäivät jatkuu "normaaleina" ja rauhoittuminen arkeen alkaa. Filosofia oli suuri yllätys kiinnostavuudellaan ja ESS vastaa täysin Suomen Manttua. Matikassa vihdoinkin hyppäsin takaisin kärryille ja ensimmäinen tunti oli VAPAA!! Aikaisten aamujen jälkeen oli kluksusta nousta yhdeksältä, hipaista hakemaan hiukan mysliä ja pari banaania dayroomista ja nauttia aamupalaa oman päydän ääressä.

Päivällisen aikana toiveikkaana marssi tämä päättäväinen villiananas (viidettä kertaa) toimistolle utelemaan pakettia. (Joka lähetettiin luoja ties kuinka monta päivää sitten) Marimekon sinisin kukkaprintein koristeltu yllättävän suuri laatikko hämmästytti ensin ja kutitteli koko loppupäivän pelkällä olemassaolollaan. Ihan älyttömän riemastuneena tästä viimein saapuneesta terveisestä RYNTÄSIN viimeiseltä tunnilta huoneeseen.
 
Olin moneen otteeseen ääneenkin miettinyt miksi jatkojohto oli laitettu matkaan niin valtavassa laatikossa ja revittyäni teipit auki vastaus olikin selvä. IHAN älyttömän mahtavaa tavaraa koko laatikko täynnä! Sain mun maailman parhaan kiroileva siili- pussilakanan, JATKOJOHDON, pehmopupun, kuivattuja aprikooseja, mentoseja ja pipareita. (namnamnamnam ainoita joihin mulla on vielä heikkous <3)
Lakanat paikallaan ja jatkojohto seinässä silmöilin tyytyväisenä nurkkaani. Enään ei tarvitse

A. Seistä pöydällä pidellen vedenkeitintä
B. Istua päydän alla ja odotella veden kiehumista samalla kun tietokone kuolee
C. Valita: Kone vai valo, kone vai valo?
D. Tuntea nukkuvansa sairaalassa

Ja tämä kaikki yhden paketin ansiosta!

Iltapäivällä ihmiset juoksivat ikkunan ohi huutaen. Massasta erottui vain sanat "auto", "kolari", "venevaja", "työntämään". Aivan MAHDOTTOMAN kehittyneiden (joo just....) kielitaitojeni ansiosta osasin syöksyä ulos huoneesta, hypätä crokseihin ja painella venevajalle. Kaiuttimia kuljettanut opettajan auto oli alamäessä antanut periksi ja luistanut keula edellä puuhun. Siinä sitten 20:nen oppilaan voimin työnnettiin auto (ja opettaja) ensin ylös mäkeä, sitten mutkan kautta taas alas ja vielä toisen mäen päälle Englannin- ja filosofianopettajien katsellessa vierestä. (Ilmeisesti roolien nimenä kulki "työnvalvoja")

Kokeiltuani päivän EAC:na valokuvausta, Amnesty Internationalia, musiikkia ja viimeisimpänä oppilaskuntaa alan vihdoinkin hahmottaa mahdollisia kiinnostuksen kohteita. Tällä hetkellä aion siis yrittää saada:

Vuorikiipeilyn (liikunta)
Käsityöt viereisen kuntoutuskeskuksen ihmisten kanssa (luovuus)
Arabics (käydään uskontoa ja tapoja, ruokaa, kieltä jne. läpi) (yhteisö)
Ja sitten joku tyyliin Amnesty, SOS, Red Cross, DROP tai vastaava hyväntekeväisyysyheisö
TOIVOTAAN että onnistuisi...

Läksyjen teon jälkeen oli vielä aikaa käväistä tutustumassa koulun saliin. AIVAN MAHTAVA, saanen sanoa! Todella mukavaa seuraa polkea pyörillä ja jutella päivien kulusta. Ehdottomasti käytän myös uimahallia, kunhan vain ensin saisi suoritettua sen kirotun uimakokeen alta pois....

Mutta jatkellaan taas, huomenna PERJANTAI!! <3

29.8.2012

Blärgh!

VIRALLINEN ensimmäinen koulupäivä on nyt takana. Itse tuntien ajat eroaa yllättävän paljon Suomen omista. Normaalisti meidän päivärytmi on seuraava:

Ja tässä ihan muuten vaan kuva mun nurkasta!

7.00-8.00 aamupalaa tarjolla
8.00-9.10 eka tunti
9.10-9.35 eka tauko
9.35-10.45 toinen tunti
10.45-10.55 toinen tauko (enimmäkseen siirtymiseen)
10.55-12.05 kolmas tunti
12.05-12.50 lounas
12.50-14.00 viimeinen tunti

Ja tällä kaavalla mennään. Iltaisin on sitten ne EAC:t, joita on 2-4 viikossa ja jotka on vähän randomeihin aikoihin. Mutta tuntien oudoista kestoista huolimatta ainakin tänään meni NIIDEN kannalta ihan mukavasti.

Itse lukkarijärjestykseen tulee olemaan kovanlainen totuttelu. Suomen "viikonpäiväjärjestelyn" tilalla meillä on seitsämän koulupäivää. Tämä tarkoittaa sitä että meillä on lukujärjestys seitsämälle päivälle. Koska me aloitettiin keskiviikkona, se on päivä 1, torstai päivä 2 jne... Maanantai on siten päivä nro 4. Tämäkin järjestys heittää aina häränpyllyä sillä aina kun on lomapäiviä/projektiviikkoja/erityisohjelmaa, seuraavasta päivästä jatketaan laskentaa. Sinänsä systeemi toimii mahtavasti, sillä mahdollista puutumista aina samat aineet samana päivänä- juttuun ei pääse tapahtumaan. Plus ettei täällä jää ekstraohjelman takia tiettyjä tunteja väliin.



Mutta itse aineista... MITÄ sitä nyt voi sanoa, jos kouluvuosi alkaa matikalla?? 

Pilalla.
Sitä se on! 

Tosin opettajan kanssa kävi kovä säkä sinänsä, että rento partasuu on hyväntuulinen ja armollinen opettajana. Kirjoissa on 786 sivua (kyllä, olen toissani!) ja niistä tehdään pikkuhiljaa etenemistä. Suurin "ylitsepääsemätön" maailmankaatava katastrofi oli asia x eli termistä ja kaavat.
Kirottu olkoon Suomen MAOL-taulukkokirja, joka tuudittaa tunteeseen "hihii, olen fiksu" lukiossa. Ja sama laskimen käytössä tunneilla. Kun yhtäkkiä pitäisikin osata kaikki lukion kaavat ulkoa ja ENGLANNIKSI onkin tämän villiananaksen aika piilottaa häpeänpunainen naamansa pulpetin alle. Alkutunnista pelkkä tehtävänantojen ymmrtäminen vei luvattoman kauan, mutta nyt iltasella puolen tunnin tehotermikertauksen jälkeen mieli on HIUKKASEN varmempi.... Huomenna uudestaan.

Teatteri on maailman mahtavin aineena ja siinä ulospäin suuntautunut opettaja lihapullaa muistuttava viiksiniekka kertasi kanssamme mm. kuinka reagoida luonnonkatastrofeihin. Suomen kirjallisuudenprojekteissa on onneksi saatavissa apua ihanalta kakkosvuotiseltani ja englanti ei vaikuta millään tavalla ylitsepääsemättömältä.
Luokkakoot vaihtelevat 12 ja 20 oppilaan välillä ja opettajat tuntuvat tähän asti ihan mukavilta. Ainoastaan Englannin tunnilla havahduin säikäyttävään faktaan herätessäni "toisesta sisään, toisesta ulos"-horroksestani. Erityisesti syvä-ääniset miesopettajat puhumassa englantia on pelottavan helppo olla keskittymättä. Sitä siis petrattava, nukkuminenkin voisi auttaa :D
Sen verran helpotusta/armahdusta sain, että Norwegian communications- tunneille ei tämän "ruotsintaitajan" tarvitse osallistua. Se tarkoittaa paria myöhäistä aamua ja aikaista pääsyä! *Tuuletus*

Johtuneeko laiskuudesta vai jostain aivan muusta, iltapäivä kului omissa oloissa musiikkitalossa. Fiftariletti sai kuitenkin tämän pianotuoliin juurtuneen ananananaksen liikkeelle ja sadekävelylle Flekkeen ja takaisin.
Ja siivouspäivän takia unohdin hakea pyyhkeen kuivaajasta, iltasuihkun aikaan tämä kostautui. Onneksi kultainen Hassu Hatuntekijä nouti ruttuisen mutta kuivan rievun, ja kaakaokupillisen jälkeen maailma hymyili jälleen.

Nämä ostin Dalen liftausreissulta. VALTAVAN kulutuksen takia ne on aivan uskomattoman kätevät! (Sokerin omassa on kaakaota ;D

Huomenna nauttii tämä "pieni" yhdeksän aamusta ja uusista aineista. Palaillaan taas!

27.8.2012

   No NYT ollaan päästy asiaan!

On siinä jotain hyvää, että on "Nordikki". Kaikkien muiden paitsi pohjoismaalaisten oppilaiden tulee käydä poliisiasemalla maanantai ja tiistain aikana sopimassa jonkin sortin kansalaisuus- ja visajuttuja. Pohjoismaalaisille päiväohjelmaa on +/-0, eli vapaata vaan. Aamulla heräsin viittä vaille aamupala, vetäisin onepiecen päälle ja raahustin kanttiinaan. Tankkauksen jälkeen kuuma suihku ja vilkaisu ikkunasta vahvistamaan toteamusta että AURINKO PAISTAA!!! 8)

Upea syksynkirpsakka auringonpaiste houkutteli ulos touhuamaan ja suunnitteilla oli epävirallinen päivövaellus lähimmälle vuorennyppylälle muiden kampuksellajumittakien kanssa. Ihmemaan Liisalla ja Folkkipojalla oli suunitelmissa kokeilla ensimmäistä kertaa RCNUWC:n kansallisurheilua: liftausta. Päämääränä siinsi Dalen "suuri kaupunki" (neljäsosa Kotkan keskustasta) jonne matkaa ensin neljä kilometriä Flekkeen ja sieltä päätähuimaavat kymmenen itse Daleen.

Koska tutkimusmatkailu tuppaa riivaamaan tämän villiananaksen verta oli aivan pakko liittäytyä liftariporukan seuraan ja siirtää vaeltelut tuonnemmaksi. Klo. 10.20 päättäväinen kolmipäinen porukka lähti rivakasti marssimaan kohti liftauspaikka A:ta Felkken Joker-supermarketin pihaa.

Kyllä kelpaa kävellä! Ihmemaan Liisan kolme takkia vähenivät yhteen yllättävän nopeasti :D

Paalatun ja pussitetun heinän päällä pidetyn tauon aikana kuultiin mm. lausahdukset: "Oih, nyt mä oon ihan märkä!" Ja: "Voi että ku mä oon niin kuuma!" (Toimivat siis paremmin in English)

Niin siis niitä maisemafiilistelykuvia kävelymatkalta ^^

Tarpeeksi näkyvä kyltti ja peukku; kaikki tarvittava on!

Ihmemaan Liisa oli hiukan kärsimätön. "Jos ei  kohta tuu kyytii, nii hypitään Daleen vaikka yhellä jalalla!!"

Okei tästä lähtee, onko kaikki valmiina?

Koska liftaaminen ON yksi yleisimpiä liikkumiskeinoja UWCRCN:n oppilailla, Flekken asukkaat ovat tottuneet liftareihin. Jo toinen ohimenevä auto pysähtyi ja vain kymmenen minuutin odottelyn jälkeen ryhmä rämä oli matkalla kohti Dalea. Mukava iäkäs norjalaismies kertoili tarinoita upeista vuorimaisemista ja mutkaisten teiden vaarallisuudesta farmarin matkan taittuessa nopsasti.

Kaikista onkelmaisista huolimatta perille päästiin ja tietenkin Kotkan Pasaatin takia "piloille hemmolteltuna" oli ihan pakko tsekata paikallinen kauppakeskus. Ei ollut hyvä.

Ja tässä hyvä esimerkki "lainrikkojista" jotka mässäilevät leipää supermarketeissa!

Maailman mahtavimpana kielimiehenä Folkkimies tavasi Flekken väärin...

Ruokatauolla nautittiin ravitsevista supermarketin antimista: Juustonaksuista, pakastepizzasta, banaaneista ja jugurtista.

Silti onnistuimme pääsemään takaisin kampukselle ja vielä opettajan kyydissä!!

Ja illalla tämä touhukas villiananas päätti ilahduttaa kanssaopiskelijoitaan ja tekaisi maailman mahtavimman MUTAKAKUN!!

Ihanan päivän jälkeen Ihmemaan tapoihin tottuneena oli huoneessa 103 Villiananaksen teekutsut. Pienen pöydän ympärillä tärkeitä ihmisiä, kaikilla erilainen teekuppi kädessä ja mutakakkupala hyvin erikoisilla lautasilla, jotka lähes kaikkien piti jakaa. Iloista riehakasta naurua ja meteliä lampimässä valossa iltamyrskyn riehuessa ulkona. Mustikkamuffinssiteen huumaava höyry sieraimissa ja kiitosten satelu yhdestä sun toisesta suusta sai hymyn venymään korvasta korvaan.

Tänä iltana Ihmemaa on muuttunut.
Nyt on koti.
Mä olen kotona.

26.8.2012

Vähän maisemaa yhdeltä kampuksen saarista

Sporttisporttipäivää vaan kaikille!!

Jos lauantai oli riisipuuro (tai riisivanukas, porukka ei halua kutsua sitä puuroksi) päivä niin sunnuntaisin tarjolla on munia. Keitettyinä, joskus jopa kokkelina munakuume ja toive niiden saamisesta ajaa oppilaat liikkeelle "aikaisin" (klo. 11) kohti kanttiinaa. Itse valtavirran mukana nautiskelin keitetyistä herkuista ruismuro- ja viemärivesikahvikupillisen kera.

Muiden jäädessä juoruilemaan päivähuoneeseen, otin itseäni niskasta kiinni ja kävin pöytäni kimppuun. Kahden tunnin aherruksen jälkeen voisin vihdoin ja viimein julistaa koko maailmalle kulmani valmistuneen! Tosin vierailu lähimpään kaupunkiin olisi tarpeellinen naulojen ja jonkilaisten koukkunaulakkojen puuttumisen muodossa ilmenevänä. Suunnitelmissa onkin liftausreissu Dalaan huomenissa.
Jatkojohto on myös HARVINAISEN must-juttu ja täällä tulisilla hiilillä odottelee yksi villiananas pakettia kotipuolesta saapuvaksi. Ainoastaan yksi töpselipaikka pakotta vedenkeittosessiot vietettäviksi päydän alla intiaani-istunnassa ja pitemmän päälle tämä syystä tai toisesta alkaa pänniä. Sunnuntaisin postitoimisto on kiinni, mutta huomenna kaiken järjen mukaan olisi tarkoitus päästä käsiksi tähän nerokaan keksinnön sisältämään pakettiin.

Päivän pääohjelmana oli puolimaratoni Flekkeen, joka ovelasti kulki salanimellä Fun Run. Käytännössä jokaisesta talosta oli tarkoitus osallistua mahdollisimman monta hekilöä taittamaan 8 kilometrin ylä- ja alamäkimatkaa juosten, hölkäten tai ihan vain kävellen.
Fun Run on osa talokilpailua ja sijoituksen lisäksi pisteitä sai osallistujamäärästä per talo. Norjatalolaisemme maalasivat lippuja ja "NORWAY HOUSE"-tekstejä ympäri kasvojaan ja pihalla kajautettiin erityinen tunnuslaulu:

Norway goes BOOM dynamite,
Norway goes BOOM dynamite,
Norway goes
ticktickticktickticktickticktick
BOOOOM DYNAMITE!!!!!

Viimeisten joukossa lähteneenä tämä villiananas viipotti menemään powerwalkkia koko matkan. Taktiikka paljastui yllättävän tehokkaaksi sillä alamäissä juoksijat väsyivat loppumatkalla ja niin tankkiveturi (eli suomalaista sisua puhkuva allekirjoittanut) tallasi ohi yhä useampien ja useampien osallistujien. Vihoviimeisessä alamäessä hiki roiskui loppukiriin kannustavien maaliinpääsijöiden huumaavan huudon kiiriessä vuonon seinämistä kimpoillen. Viimeisten juoksupyrähdysten uuvuttamana käteeni lykättiin maaliintulojärjestyksen ilmaiseva numerolappu.
60:nes
Ei paha ottaen huomioon osallistujien määrän olleen 130. Villiananas enemmän ja vähemmän smoothieksi puristettuna kiitti ja kuittasi läähättämällä ruohikossa enemmän ja vähemmän kuolleena.

Iltapäivällä oli aikaa viettää suomalaista illallista, jonka ihanasti kakkosvuotisemme olivat valmistaneet. Perinteinen spagetti ja totaatti-jauhelihakastike toi kodin mieleen. Jonkun toisen tekemä illallinen sai olon tuntumaan lämpimältä ja päivän liikuntapiikin jälkeen taivaallisen raukealta. Valitettavasti illaksi oli pakko ryhdistäytyä sillä EAC:den (Extra academic commitments) esittelyä.

Normaalien opintojen lisäksi meidän tulisi valita 2-4 (määrä on joustava ylöspäin) EAC:tä, jotka suoritetaan ensimmäisen vuoden aikana ikäänkuin harrastuksina koulun jälkeen iltapäivisin. Tarjonnassa oli mm. musiikkia, käsitöitä, perehdytystä Kiinan ja Arabimaiden kulttuureihin, urheilua eri muodoissa (pallopelit, uinti, kiipeily, retkeily), hyväntekeväisyys- ja projektijärjestöjä, yhteistyötä lasten ja viereisen kunoutuskeskuksen kanssa, väittelyä, seksuaali- ja feministikerhoja, valokuvausta, improteatteria, nuorisovaltuusto ja PALJON muuta. Valinnan vaikeus on VALTAVA ja siksi vielä ei hierveästi uskalla paljastella valintoja. Ainoastaan yksi on varmaa.
Musiikki.
Sitä ilman ei selvitä!

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei satanut koko päivänä, mutta sää on kylmennyt kovasti. Taitaa olla tulossa syksy...

Tässä tänään, nähdään taas!!

25.8.2012

Kiirettä pitää, jos näin voisi sanoa.

Viikonloppuisin on ihanaa saada nukkua vapaasti pitkään. Brunssi on aina tarjolla klo. 11-13, joten ei oikeastaan tarvitse huolehtia heräämisestään. Jumpparusinakuume oli sen verran tarttunut, että Folkkimies, Ihmemaan Liisa, Pippurinainen ja pari muuta päättivät osallistua aamun juoksupyrähdykselle.

Noh, siinäpähän juoksivat.

Heti ensimmäisessä ylämäessä tämän hiipottajan reidet sanoivat kiitos ei, ja takaisin kävely oli tuskainen kokemus. Ilmeisesti aamupalan puutteessa ylös-ulos-ja lenkille- periaate ei ole tarkoitettu tälle villiananakselle. Tosin hehkutetun riisipuuroaamiaisen (riisipuuro on THÖ juttu täällä ja täytyy myöntää että maukasta oli) jälkeen Hagrid tempaisi pienen pyrähdyksen kanssani opettajien kylän läpi.

Myös lounaan kannalta lauantait ovat erikoispäiviä. Hassu Hatuntekijä höpötti innokkaasti kaikista erityisherkuista, joita riitti tacoista pizzaan. Lauantaisin oli aina tapana saada jotain hiukan erikoisempaa jälkiruuan kera ja tämä johtui ilmeisesti siitä, että brunssin takia lämpimiä ruokia on vain yksi.
Päivän annoksena oli kanankoipia, pastaa tai riisiä, ja omenapiirakkaa.
Sinänsä ymmärrän "erityisruokapäivän" maineen sillä käsitykseni "normaalista" kouluruuasta täällä on mössö. Mössö voi olla nestemäistä tai tiiviimpää ja se sisältää mitä vain riisistä pastaan plus proteiinin lähteen. Maku on oikein oivallinen, parempi kuin kotisuomen kouluruuissa, mutta salaattia saa vain lounaalla. Maitoakin on alkanut ilmestyä jopa laktoosittomana ja sekös nostaa tämän töhöttäjän mielialaa. Kahvi tosin on kuin viemärivettä ja haavekuvissa siintää oma kahvinkeitin. *Huokaus*

Iltapäivällä oli aika suorittaa uintitesti. Uintitestin läpäisseillä oli lupa hypätä Fjordiin ja harrastaa kanotointia sekä melontaa. Jännityksen tiivistyessä (en siis millään osaa uida 50:tä metriä, sukeltaa rengasta vähän päälle kahdesta metristä ja polkea vettä puolta minuuttia kauempaa) kävi ilmi ettei yllättävän moni olekaan uimataitoinen. Onneksi koe on mahdollisuus suorittaa myös myöhemmin koulun tarjotessa uimaopetusta.

JA sitten itse asiaan!! Koko päivän ajan kaikki olivat valmistautuneet suurta iltaa varten. ENSIMMÄISET VIRALLISET KAMPUSBILEET alias tervetuljaisjuhlat. Teemajuhlaan olin yrittänyt arvuutella teiltä lukijoilta huoneemme teemaa ja sehän oli siis *rumpujen pärinää.............*

LIISA IHMEMAASSA!!

Kuten lempinimistä bloggauksissani saattaa huomata, teema on ollut meikäläisellä päässä jo pidemmän aikaa. Pukujen valmistaminen sinänsä vaati aika paljon (mm. viestejä facebookryhmässämme: Onko kellään solmiota tai sekokuvioituja housuja lainattavaksi? Jos on, ota yhteyttä!!) joustamista mutta loppujen lopuksi huoneemme päätyi omistamaan PARHAAT puvut ikinä! Meikäläisestä tehtiin irvikissa (kuulemma mun hymyn ja silmien takia)

Hymy on ihan yhtä kiero kun normaalistikin... ;D

Ja tässä koko komeudessaan meidän konkkaronkka!

Korvat ilmestyi kuin tyhjästä kun kieritti rastoja rautalangan ympärille ja kädettimet tehtiin Hassun Hatuntekijän vanhoista sukkahousuista. Häntä (karvaboa, yyyyyghggh! >-<) löytyi teatterin pukuvarastosta ja meikki was made by minä! Täytyy myöntää että jättimeikit, boa, korkkarit ja minikynähame oli kyllä meikäläisen pahin painajainen! :D


Itse juhlissa villiananas heilui ja huono diskomusiikki raikasi. Saas nähdä, kuinka moni "mun säännöistä" menee rikki näiden kahden vuoden aikana, sillä yksi meni jo.

Mun säännöt:
- Mä EN tanssi julkisesti
- Mä EN istu kenenkään sylissä
- Mua EI nosteta

Ja joo tanssin ku heikkopää ja hauskaa oli. Juhlien jälkeen kokoonnuttiin katsomaan maailman psykedeelisintä leffaa jossa mansikat räjäyttää kaupunkeja sinisten keilaihmisten tanssiessa. Mangon teurastuksen lomassa sain kuulla pari kohteliaisuutta kissalookistani ja nukkumaan mentiin vasta kolmen jälkeen.

Sunnuntaina vuorossa "Fun Run".

Palataan taas!!

24.8.2012

SOS!

Rakas (tosin hiukan tehoton) ja äärimmäisen tarpeellinen viiden tytön pönttömme päätti sanoa sopimuksensa irti yöllä.
Aamulla valkeahkon posliinin syövereissä odotti enemmän ja vähemmän valoa nähnyt torttu, joka iloisesti tervehti tuliaa työntämällä päänsä pinnalle. Hassu Hatuntekijä flippasi enemmän tai vähemmän, ja julisti yleisen vessankäyttökiellon kunnes ongelma ratkeaisi. Jalat ristissä tärisevä muiden oville koputteleva villiananas oli varmasti näky jo sinänsä, eivätkä kaikki katsoneet vessanlainaajaa suopeasti. Onneksi viemärivastaava saapui illalla pitäen perusteellisen perehdytyksen viemäröinnin maailmasta ja korjaten pytyn uuteen uskoon. Nyt vakavassa harkinnassa on karhupumpun osto.

Kouluaineet on nyt lukittu. (Lause, joka tiiviytensä puolesta kelpaisi vaikka uutisiin.) Tosin tälle töhöttäjälle käväisi köpelästi, eikä ihan vähääkään. Espanja olikin kielletty aine vuoden pohjan opiskelun takia ja vaikka kuinka yritin rehtorille solpottaa hallitsevani vain kaksi tai kolme sanaa, päätös oli tiukka ei.
Norjan opiskelu taasen on kielletty suomalaisilta ja ruotsalaisilta, joilla on molemmila liian vahva pohja lähes samanlaiseen kieleen. Päädyin siis tilanteeseen, jossa vaihtoehtoina ovat Kiina ja Suomi. Kiina oli ainoa "älä ota ikinä"- aine ja Suomea en koskaan olisi halunnut valita. *Huokaus* Vaan minkän teet, suomen kanssa jumiin joutui tämä pieni ananas.
Samoin kävi Englanti-teatteriyhdistelmäaineen kanssa, sillä kukaan toinen kahdestasadasta oppilaasta ei tuntenut hinkua valita sitä. Täten jouduin uuteen ristituuleen punnitessani teatteria ja taidetta. Lopulta arpapelillä ratkennut teatteri voitti.

Iltapäivällä pääsimme tekemään hyväksikäytettyä hyväntekeväisyyttä raivaamalla pusikkoa ja puistikkoa pois opettajien asumusten näköalan tieltä. Kolme tuntia ähisten sahojen, puuleikkureiden ja kirveiden kanssa kaksikymmenpäinen Norjatalon oppilasryhmämme sai aikaiseksi kolme haavaa, rakkoja käsissä, mutaa paikoissa jonne sen ei koskaan tulisi mennä ja lähes 10x5 metrin alueen puhdasta metsä-mutapohjaa ilman pienintäkään kasvinrentaketta. Aika hyvin vai mitä?

Huomenna olisi tarkoitus olla suuret pippalot teemajuhlana, jolloin jokainen huone valitsee yhteisen teeman ja pukeutuu sen mukaan. Meidän ihmemaamme on melkein valmis suunnittelun kannalta, enää puuttuu toteutus. Jos kukaan arvaa, mikä teema on kyseessä niin saa kommentoimalla tuoda sen julki. Katsotaan kuinka lähelle menee ;D

Ja vielä kun tämmöinen tuleva sporttirusina olen (maailman paras vitsi) niin juoksimpahan tuossa kymmenen aikaan Flekkeen ja takaisin seuranani Folkkimies. Aika mukavaa maisemien kannalta, juoksun olisin voinut ohittaa...

Mutta palaillaan taas!!

23.8.2012

Voivoivoivoileipä, kuinka väsyttää!

Tutustumisviiikolla kyllä tekemistä riittää, niin pakollista kuin vapaaehtoistakin. Ollaan siis mm. tehty itsellemme pyykkipussit ja saatu melkein neljän tunnin perehdytys lattianpesun kiehtovaan ja kimuranttiin maailmaan. Hassu Hatuntekijä ja Valkea Kellokani ovat molemmat todella tarkkoja huoneen siisteydestä, mikä ei tietenkään olepaha asia. Herttakuningatar ei koskaan ole nähnytkään moppia ja ihmemaan Liisallla oli paljon tekemistä tiskiharjan tutkailussa. Tämä villiananas tosin seuraili tilannetta ymmärtäväisin mielin pestyään ikkunat (koska ei satanut ensimmäistä kertaa kahteen päivään). 

Meikäläisen kuolemaksi koituva pyykkipussi

Keskiviikkona oli aika tutustua ainevaihtoehtoihin stereotypisten Amerikkaleffojen "subject fairin" avulla. Opettajien ja kakkosvuotisten kanssa käytyjen keskustelujen (ÄLÄ ota Kiinaa, se on ihan järkky kielenä!!) jälkeen suunitelmissa olisi seuraavaa:


Englanti LanLit (SL)
Espanja (SL)
Filosofia (HL)
Matematiikka (SL)
ESS (HL)
Teatteritaiteet (HL)

Ja pienenä infona SL= Standard level, eli ainetta käsitellään Suomen lukiotasolla ja HL= High level, jolloin aineeseen perehdytään yliopistotasolla. Espanja saa uuden yrityksen koska opettajana on espanjalainen tulta ja tappuraa ympärilleen kylvävä sisupussi. LanLit puolestaan tarkoittaa Language and literature eli käymme läpi sekä teoksia että luvassa on väittelyharjoituksia. ESS (ei mitään tekemistä energiajuomien kanssa) on Enviromental subjects and studies, joka kattaa maantiedon ja ihmisoikeuksien sekä politiikan ja talouden välimaaston. Siinäpä niitä, toivon vaan että kaikki mahtuu...

Ja tässä pari kuvaa "omistettu ihmisille":

Markukselle lampaita, niitä on täällä toooosi paljon (plus lehmiä)

Ja Maijalle&kumppaneille: tässä on mun uusi elämä. Se lepää mun sängyn katossa :D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tosiaan UWCRCN on ainoa UWC:n kouluista, jossa ei ole minkäänlaisia aidattuja rajoja. Kaikki villit rastapäät ja ylienergiset touhottajat saavat kirmata vapaana ympäri vuoria. Käyttääkseni tätä alustusta ponnahduslautana, aion nyt mainita vuorikiipeilijä/-vaeltajaurani alkaneen. Kiipesin tuossa iltasella lähimpänä kampusta sijaitsevalle vuorelle sateen tauotessa. Ylös pääsyyn meni n. 50 minuuttia, mutta alastulo otti puolitoista tuntia. Kiitos liukkaiden juurien ja mudan, tulin "suutuspäissäni" potkaisseeksi läpi eräästä lahosta polun puunrungosta ja omistan nyt kauniin mu(i)stelman vasemmassa sääressäni. Ja ihan varmuuden vuoksi, tässä pari kuvaa (siis reissusta, EI jalasta :D):

Eli tässä kuva otettuna alaspäin. Hienosti näkee kaikki vuoret ja meidän oppilaskylän ja kaiken...

Ja kuulemma pitää olla yksi tämmöinen kuva, jotta voi varmasti todistaa itse olleensa liikenteessä x)

Päiväohjelmassa oli kävelyretki Flekkeen ja Jokerikauppaan, sekä perehtymistä toisten ihmisten kulttuureihin. Tutuksi alkaa pikkuhiljaa tulla mm. ohjaajamme Chris, joka leipoo mahtavia skonsseja ja jonka Bob-koiralla on ADHD. Tutustuin myös Walesista tulevaan Hagridiin, jonka kanssa olisi suunnitelmissa juoksennella päällisinä tai päättöminä ympäri kampusta. Huomenna tarkoituksena lukita ainevalinnat ja pitää pienet ykkösten illanistujaiset.

Kärsimyskyrsimysmaksimus tosin yllätti tänä aamuna, kun kantapään kautta huomasin tyynyni olevan pelkkää kuraa. Luurankoratina kutsuu aamuisin!

Palaillaan taas, on kivaa että jaksat lukea!!

21.8.2012

Seikkailu ihmemaassa on alkanut!

Bergeniin pääsyssä ei sinänsä ollut ongelmia, vaikka tämän villianananaksen ensimmäinen yksinlento olikin kyseessä. Onnekkaana sattumana matkatavaraselvityksen tädillä oli hyvä päivä ja "pieni ylipaino" (jotain 5:n ja 6:n kilon väliltä) annettiin anteeksi...

Inhottavista ilmakuopista hulimatta Norjan maisemia kehtasi ihastella...

Random saari, joka seisoi keskellä ei-mitään= tuonne mä muutan!

Vuristoa riittää, ups and downs....

Pilvilinna, joka suorastaan kerjää romauttamista ;D

Bergenissä ei ollut ongelmaa löytää oikeaa porukkaa. Valitettavasti kuljetus itse koululle ei ollut paras mahdollinen. Pikkubussin takavalojen vilkkuessa ilmoitettiin seuraavan kyydin saapuvan kuuden tunnin kuluttua. Noh, olipahan aikaa tutkailla Bergeniä!

Kuka kaipaa väripilkkuja?

Bergen ja looginen- kaksi sanaa jotka eivät kohtaa!

Katutaidetta esiintyi monissa muodoissa, graffitit mukaanlukien

Voisin kehdata väittää kuvassa olevan jonkin sortin kuningattaren?

Keskustan puutarhassa harrastettiin meditointia...

 Ja niin mateli kuusi tuntia puoliverisen prinsessan ja suklaasilmäduon kanssa. Vaikka englanti taittuikin jo sujuvasti, päätimme yhteistuumin (oikeastaan puolivahingossa) jatkaa puoliverisen prinsessan kanssa kommunikointia ruotsiksi.

Vihdoin ja viimein pääsimme kahdeksan aikoihin lähtemään kohti koulua. Parin tunnin ajon ja tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme kampukselle klo. 00.30. Silmät puoliummessa heräsimme sydänkohtaukseen bussin kimppuun hyökättäessä. Kannibalistiset kakkosvuotiset paukuttivat liikkuvaa peltipurkkiamme ja karjuivat henkensä edestä ykkösten täristessä heiluvan ajoneuvon sisällä kuin haavan lehdet. Kun auto pysähtyi ja sisään tulvi huutavia ihmisiä, oli aika löytää tulevat huonetoverit. Itse sain railakkaan ja erityisen lämpimän vastaanoton huoneeni toiselta kakkoselta, joka tästä lähtien myös Hassuna Hatuntekijänä tunnetaan. Kun viimein saimme raahauduttua huoneisiin, vei tuutilulla mennessään kielten sekamelskan pumpulipilviin.

Ensimmäisenä virallisena päivänä Hassu Hatuntekijä näytti meille kampusta. (Päädyimme testaamaan vuonon veden lämpötilaa hyppäämällä laiturilta kesken kierroksen.) Itse aion sen myös teille hyvät lukijat esitellä, mutta hiukan myöhemmässä vaiheessa. Nykyisenä kotinani toimii siis Norja-talo, huone 103. Huonetovereikseni tähän Ihmemaahan siunaantui teehetkistä nauttiva hurmaavalla tavalla vinksahtanut (aivan kuten minäkin) Hassu Hatuntekijä, myöskin kakkosvuotinen tällä hetkellä keppien varassa kävelevä nököhampainen Kellokani, ykkösvuotisen kohtalon kanssani jakava kuvankaunis Ihmemaan Liisa sekä tietenkin ylväs Herttakuningatar. Kaikki erilaisia, kaikki suvaitsevaisia. Parempaa seuraa en olisi voinut toivoa!

Tutustumisviikon ohjelma on todella intensiivinen ja tänään keskityttiin sääntöihin sekä kampuksen käytön opetteluun. Jos joku nyt ei vielä tätä osoitetta muista/ole saanut niin tässä tulee:

Lotta-Maria Feldt
UWC Red Cross Nordic
N-6968 Flekke, Fjaler
NORGE

Että jos kaipaat tai haluat muistaa jotenkin, kaikki ovat tervetulleita yllätyksiä! (Vink vink vink...)

Kaiken hulinan ja ihmisiin tutustumisen, tavaroiden purkamisen ja uusien asioiden sisäistämisen lisäksi tämä villiananas onnistui löytämään aikaa pienelle harhailulle. Raikas ilma ja luonnon hiljaisuus ovat molemmat vain pieni osa tätä ihmemaan mahtavuutta. On vaikeaa uskoa omaa katsettaan, omia silmiiään sillä katsoo minne vain, löytää aina jotain uutta ja kaunista. Kornia, mutta totta. (Niin pelottavaa kuin se onkin myöntää.) Vaikken paremmin paikkoja esittelekään, laitan silti pari kuvaa, ihan vain käsityksen saamisen kannalta!

Mitä tästä nyt voi sanoa, wow??

Tämä sillalta, joka yhdistää kahta pikkusaarta keskellä vuonoa. (Kampus on VALTAVA)

Juu, siinä taisi olla päivittelyt tällä kertaa, huomenna jatketaan!

VIHDOINKIN TÄÄLLÄ!!!

6 päivää...

140km/h eikä tunnu missään!

Tänään sai viettää ihanaa ja kaivattua laatuaikaa oman iskän kanssa. Melkein viisi tuntia hurahti ajelemalla vanhalla kunnon Yamahalla ristiin rastiin. Lähes 250 kilometriä taittui hurahtaen Anjalan, Orimattilan, Mantsälän ja Porvoon kautta. Suomen luontoon perehdyttiin katselemalla Hiidenkirnuja Askolassa, tosin portaiden ramppaaminen ajovetimissä näillä geeneillä vei puhdin aika pikaisesti. Pääasia että ne tuli nähtyä ja vielä hyvässä seurassa.

Siinä sitten pyörän selässä keskellä peltomaisemaa tuli syvän henkäyksen mukana pieni riipaisu. Auringonvalossa kylpevä Suomi on kaunis. Porvoon vanhakaupunki ja pikkukylien keskustat kaikki tyyni jäävät mieleen. Ja kaiken kruunasi harvinainen kahdenkeskeinen aika. Olin onnellinen.

Moottoriteiden kiihdytykset, paine koko kehossa ja huumaava ilmavirtaus on kaikki mitä ajatteluun tarvitsee. Päivä oli mitä mainioin ja sai todella valmistautumisen ajatuksen aivan uudelle tasolle. Nyt kyllä jaksaa.

Plus että koskaan ei tiedä milloin seuraava tällainen hetki taas tulee. Varsinkaan tässä tilanteessa.

6 päivää...

8 päivää...

Jaaaahas!

Kyllä nyt voisin väittää olvani onnellinen ihminen!
Jo viikko sitten olin saanut käskyn varata tämän lauantain vapaaksi kaikista menoista. Perusteluna oli aluksi ollut kahdenkeskeinen ajanvietto minulle tärkeän ihmisen kanssa. Jostain syystä niskavilloja kuitenkin kutitteli ja jokin tuntui olevan pielessä...

Niin sitten alkupäivä kului pelotavan normaalisti. Takaraivossa nakersi ainoastaan tietynlainen kaupungin "autioituminen". Missään ei näkynyt "mun morsoja" ja kun kyselin asiasta, sain vastauksina vain vältteleviä arvailuja. Iltapäivällä ehdotuksena oli kiertää viimeisen kerran Meriniemen (rantaviivaa seuraava kävelytielenkki) lenkki. Pois alta suoritetun harhautuksen jälkeen saavuimme autiolle "juhlapaikalle". Yhtäkkiä valtavan metelin saattelemana kymmenet ihanat ihmiset nappasivat tämän villiananaksen naurunsekaiseen halien ja huuteluiden sekamelskaan! Ympäri Suomen saapuneet, aikaansa uhranneet ihmiset olivat järjestäneet mitä ihannimmat illanvietot tervemenijäislahjoineen ja liikuttavine puheineen.
Pöydät herkkuja notkuen ja tulen heittäessä pehmeitä varjoja tämän sekalaisen sakin kasvoille, ihan tippa linssissä nautin näiden ihmisten seurasta. Kuplivan naurun kutitellessa kurkkua tajusin, etten loppujen lopuksi koskaan tule olemaan yksin. Aina tulee olemaan joku jolle hymyilla. Aina on joku, joka hymyilee takaisin.

Tästä syystä päivän biisinä oli Samuli Edelmanin "Juhlat alkakoon"
(http://www.youtube.com/watch?v=1xRFiHcO_GU)

Kaikki se voima jonka sain siitä että joku välittää, olisi nyt tarkoitus valjastaa huoneen vihoviimeiseen raivaukseen. Huomenna nähdään kuinka pitkälle tällä pötkittiin!

8 päivää...

14 päivää...

Oijoijoih!

Kyllä kelpaa kirjoitella Helsingin Crowne Plazan kattohuoneistoloungesta! Ikkunasta näkee auringon viimeisten säteiden leikkivän keskustan kattojen harjanteilla ja massu on mukavasti täynnä herkullisia iltapalabuffetin antimia.
Päivällä sai viettää aikaa ihanan kummipojan kanssa puistossa riehuen (kumpi riehui enemmän, kummi vai poika, sitä en paljasta ;)) ja kohta olisi suunta hotlan salille.
Ei voisi paljon parempia kirjoitusolosuhteita olla.

Päätettiin sitten parhaimman paikan tullen ottaa aikaa ihan vain "perheen kesken" ja paettiin äidin ja Markuksen kanssa Helsinkiin. Tarkoituksena olisi tsillailla kolme päivää juniorisviitissä sekä keskustassa, ja mennä porukalla sinne minne nenä (tai käsi tai jalka tai vaikkapa korvannipukka) vie. Tietynlainen taivaallisuus siinäkin, että suunnitelmia on plus miinus nolla ja kaikki ovat sitoutuneet tähän ajattomaan nautintoon...
Ainoana suunnitelmana olisi metsästää rakkaille (ja ensimmäisille lähes vuoden kestäneille) superstareilleni luotettavia seuraajia. Huomenna siis kenkäkauppaan mars!

Päivän biisinä on soinut jukka Pojan "Älä tyri nyt" (http://www.youtube.com/watch?v=WfzYXN_MuwI) Sinänsä hiukka outoa, sillä Jukka Poika ei koskaan ole kuulunut mihinkään henkilökohtaisiin lemppareihin. Kai sanoitukset lopulta on iskenyt tai vastaavaa, en oikein osaa kuvailla...

Mutta nyt kohti salirääkkiä... Ahh, elämä on ihanaa!

14 päivää...

16 päivää...

On se jännää...

Legoeffekti on kovasti tuntunut aivoissa ja ajattelutavoissa vahvistuvan. Kesken kaiken tulee mieleen asia (yleensä lähtöön liittyen) kysymyksen muodossa. Se ilmestyy mun "valmistautumisseinään" eräälaisena aukkona. Silloin silmien takana tapahtuu semmonen pikakelaus, niinkui kaikissa scifileffoissa aina tulee jos hypätään avaruusaluksen kanssa johonkin hypernopeaan modeen ja koko ympäristö muuttuu viivoiksi, ja sitten *padam*, vastaus kysymykseen on löytynyt. Vastaus täytyy kuitenkin työstää kysymykseen sopivaksi ja taivuttaa se legopalikaksi. Palikan kanssa hurautetaan takaisin *whump* seinälle ja asetellaan palikka paikalleen ja *tadaa*, taas oon vähän valmiimpi lähtöä varten. Koko prosessi kestää vain murto-osa sekunnin mutta energiaa se tuppaa viemään.
Tämä varsinkin ilta-aikaan harrastettuna useaan otteeseen on tupannut jättämään jälkiään ihan päivänkin perusfiiliksiin. Miellummin kuitekin käsittelen asiat näin tässä kaiken "lomassa" kun että pitäisi istua itsensä kanssa alas ja pitää henkisiä yksinpuhelutia ja rohkaisulausahduksia itselleen...

Vaatekaappiakin on tullut laitettua uusiksi ihan luvan kanssa, ja nyt voi ajatella oikeasti mistä tykkää. "kasvamisen varaa" ei enää tarvii jättää (mitä nyt leveyssuuntaan) ja jotenkin outoa on katsella ja miettiä uusia pukeutumismahdollisuuksia.
Pelastusarmeijn kirpputoria ilahdutin kahden suurimman ikeakassin täydeltä vaatteita olevan lahjoituksen muodossa kavereiden kuorittu kermat päältä.
Ulkoiluvaatteet on käsitelty jollain ihmesadetusaineella ja koska pyykkihuoneesta katkesi illalla pesuajan loputtua sähköt, ei osasta mun ulkokerrastoa menis varmaan luoditkaan läpi. Enää täytyisi metsästää jostain hyvät tennarilenkkarit (koska tuo meidän kotihengetär meni heittämään mun superstarit veks) ja sitten olisi vaateasiat kunnossa.

Tänään on maistunut raskas musiikkii syystä tai toisesta.

16 päivää...

18 päivää...

Kuuntelin Maija Vilkkumaaan "Lottovoittoa" (http://www.youtube.com/watch?v=jYYb788g1hU) ja alkoi pikkuhiljaa todellisuus jyskyttää takaraivossa.

Kotona kiivas (eli letkeä ainoastaan äidin hoputuksella edistyvä) pakkaaminen on jo edistynyt tilanteeseen äx. Tavoitteena olisi muuttaa keittiön nurkkaan (nainen tietää paikkansa hehheh...) ja luovuttaa huone äidille ensi viikolla. Pari lastillista askartelu- ja maalailukamoja kippasin jo iskänkin kaappeihin isovanhempien avustuksella, eli suvun hyödynnysosio on aika hallussa :D

Noei, onnekas olen kun on ihmisiä jotka välittää.

Kävelin näytöksestä kotiin ja kymmenen kilometrin aikana yllätin itseni liian moneen otteeseen ajattelemasta lähtöä.

Tunnetiloissa on alkanut ilmetä inhottavia vuotoja. Yritä siinä nyt siten vakuutella kaikkia siitä miten jännittää ja juu on niin hienoa ja oijoijoi miten mahtavaa ties kuinka monennen sadannen kerran. Jaa, kai niinkin voisi sitä hehkuttaa ja fiilistellä, mutta ei.

Ei.
Piste.

Vielä ei ole tunnevyöryjen aika. Tulkoon kun ovat tullakseen ja siihen mennessä nautin pienistä onnen ja huolenhippusista päivä ja hetki kerrallaan.

Juu olipa taas sekavaa, mutta semmosta se elämä (varsinkin tämän villiananaksen) välillä on :3

18 päivää...