 |
| Vähän maisemaa yhdeltä kampuksen saarista |
Jos lauantai oli riisipuuro (tai riisivanukas, porukka ei halua kutsua sitä puuroksi) päivä niin sunnuntaisin tarjolla on munia. Keitettyinä, joskus jopa kokkelina munakuume ja toive niiden saamisesta ajaa oppilaat liikkeelle "aikaisin" (klo. 11) kohti kanttiinaa. Itse valtavirran mukana nautiskelin keitetyistä herkuista ruismuro- ja viemärivesikahvikupillisen kera.
Muiden jäädessä juoruilemaan päivähuoneeseen, otin itseäni niskasta kiinni ja kävin pöytäni kimppuun. Kahden tunnin aherruksen jälkeen voisin vihdoin ja viimein julistaa koko maailmalle kulmani valmistuneen! Tosin vierailu lähimpään kaupunkiin olisi tarpeellinen naulojen ja jonkilaisten koukkunaulakkojen puuttumisen muodossa ilmenevänä. Suunnitelmissa onkin liftausreissu Dalaan huomenissa.
Jatkojohto on myös HARVINAISEN must-juttu ja täällä tulisilla hiilillä odottelee yksi villiananas pakettia kotipuolesta saapuvaksi. Ainoastaan yksi töpselipaikka pakotta vedenkeittosessiot vietettäviksi päydän alla intiaani-istunnassa ja pitemmän päälle tämä syystä tai toisesta alkaa pänniä. Sunnuntaisin postitoimisto on kiinni, mutta huomenna kaiken järjen mukaan olisi tarkoitus päästä käsiksi tähän nerokaan keksinnön sisältämään pakettiin.
Päivän pääohjelmana oli puolimaratoni Flekkeen, joka ovelasti kulki salanimellä Fun Run. Käytännössä jokaisesta talosta oli tarkoitus osallistua mahdollisimman monta hekilöä taittamaan 8 kilometrin ylä- ja alamäkimatkaa juosten, hölkäten tai ihan vain kävellen.
Fun Run on osa talokilpailua ja sijoituksen lisäksi pisteitä sai osallistujamäärästä per talo. Norjatalolaisemme maalasivat lippuja ja "NORWAY HOUSE"-tekstejä ympäri kasvojaan ja pihalla kajautettiin erityinen tunnuslaulu:
Norway goes BOOM dynamite,
Norway goes BOOM dynamite,
Norway goes
ticktickticktickticktickticktick
BOOOOM DYNAMITE!!!!!
Viimeisten joukossa lähteneenä tämä villiananas viipotti menemään powerwalkkia koko matkan. Taktiikka paljastui yllättävän tehokkaaksi sillä alamäissä juoksijat väsyivat loppumatkalla ja niin tankkiveturi (eli suomalaista sisua puhkuva allekirjoittanut) tallasi ohi yhä useampien ja useampien osallistujien. Vihoviimeisessä alamäessä hiki roiskui loppukiriin kannustavien maaliinpääsijöiden huumaavan huudon kiiriessä vuonon seinämistä kimpoillen. Viimeisten juoksupyrähdysten uuvuttamana käteeni lykättiin maaliintulojärjestyksen ilmaiseva numerolappu.
60:nes
Ei paha ottaen huomioon osallistujien määrän olleen 130. Villiananas enemmän ja vähemmän smoothieksi puristettuna kiitti ja kuittasi läähättämällä ruohikossa enemmän ja vähemmän kuolleena.
Iltapäivällä oli aikaa viettää suomalaista illallista, jonka ihanasti kakkosvuotisemme olivat valmistaneet. Perinteinen spagetti ja totaatti-jauhelihakastike toi kodin mieleen. Jonkun toisen tekemä illallinen sai olon tuntumaan lämpimältä ja päivän liikuntapiikin jälkeen taivaallisen raukealta. Valitettavasti illaksi oli pakko ryhdistäytyä sillä EAC:den (Extra academic commitments) esittelyä.
Normaalien opintojen lisäksi meidän tulisi valita 2-4 (määrä on joustava ylöspäin) EAC:tä, jotka suoritetaan ensimmäisen vuoden aikana ikäänkuin harrastuksina koulun jälkeen iltapäivisin. Tarjonnassa oli mm. musiikkia, käsitöitä, perehdytystä Kiinan ja Arabimaiden kulttuureihin, urheilua eri muodoissa (pallopelit, uinti, kiipeily, retkeily), hyväntekeväisyys- ja projektijärjestöjä, yhteistyötä lasten ja viereisen kunoutuskeskuksen kanssa, väittelyä, seksuaali- ja feministikerhoja, valokuvausta, improteatteria, nuorisovaltuusto ja PALJON muuta. Valinnan vaikeus on VALTAVA ja siksi vielä ei hierveästi uskalla paljastella valintoja. Ainoastaan yksi on varmaa.
Musiikki.
Sitä ilman ei selvitä!
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei satanut koko päivänä, mutta sää on kylmennyt kovasti. Taitaa olla tulossa syksy...
Tässä tänään, nähdään taas!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti