On se jännää...
Legoeffekti on kovasti tuntunut aivoissa ja ajattelutavoissa vahvistuvan. Kesken kaiken tulee mieleen asia (yleensä lähtöön liittyen) kysymyksen muodossa. Se ilmestyy mun "valmistautumisseinään" eräälaisena aukkona. Silloin silmien takana tapahtuu semmonen pikakelaus, niinkui kaikissa scifileffoissa aina tulee jos hypätään avaruusaluksen kanssa johonkin hypernopeaan modeen ja koko ympäristö muuttuu viivoiksi, ja sitten *padam*, vastaus kysymykseen on löytynyt. Vastaus täytyy kuitenkin työstää kysymykseen sopivaksi ja taivuttaa se legopalikaksi. Palikan kanssa hurautetaan takaisin *whump* seinälle ja asetellaan palikka paikalleen ja *tadaa*, taas oon vähän valmiimpi lähtöä varten. Koko prosessi kestää vain murto-osa sekunnin mutta energiaa se tuppaa viemään.
Tämä varsinkin ilta-aikaan harrastettuna useaan otteeseen on tupannut jättämään jälkiään ihan päivänkin perusfiiliksiin. Miellummin kuitekin käsittelen asiat näin tässä kaiken "lomassa" kun että pitäisi istua itsensä kanssa alas ja pitää henkisiä yksinpuhelutia ja rohkaisulausahduksia itselleen...
Vaatekaappiakin on tullut laitettua uusiksi ihan luvan kanssa, ja nyt voi ajatella oikeasti mistä tykkää. "kasvamisen varaa" ei enää tarvii jättää (mitä nyt leveyssuuntaan) ja jotenkin outoa on katsella ja miettiä uusia pukeutumismahdollisuuksia.
Pelastusarmeijn kirpputoria ilahdutin kahden suurimman ikeakassin täydeltä vaatteita olevan lahjoituksen muodossa kavereiden kuorittu kermat päältä.
Ulkoiluvaatteet on käsitelty jollain ihmesadetusaineella ja koska pyykkihuoneesta katkesi illalla pesuajan loputtua sähköt, ei osasta mun ulkokerrastoa menis varmaan luoditkaan läpi. Enää täytyisi metsästää jostain hyvät tennarilenkkarit (koska tuo meidän kotihengetär meni heittämään mun superstarit veks) ja sitten olisi vaateasiat kunnossa.
Tänään on maistunut raskas musiikkii syystä tai toisesta.
16 päivää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti