7.9.2012

NYT teen sen jota olen jo kauan lupaillut!

Eli vuorossa on *jännitys tiivistyy....*

KAMPUSESITTELY!!

Pääsette vihdoin käsitykseen siitä, millaisessa paikassa tämä villiananas touhottaa :D

Ihan aluksi tässä on mun "koti". Norjatalo ja siellä huone 103. Etualalla näkyvä matala "uloke" on meidän dayroomi. 

Ja tossa taustalla näkyy meidän "student villagea". Oppilaiden talojen välissä on pienempiä rakennuksia, joissa osa opettajista (yleensä house mentorit) asuu. Oikealla oleva oranssi talo on Suomitalo, jonka motto "lähimpänä kanttiinaa" kuuluu yhdessä jos toisessakin keskustelussa. Itse mä tykkään meidän opiskelijoiden kylästä ja sen läpi kävelemisestä, eikä sillä oikestaan ole niin suurta merkitystä että onko sulla kasisataa vai sata metriä ruokalaan... :D

Ja tässä sitten itse ruokala. Tämä on nyt siitä kulmasta kuin tulisi omalta talolta. Samassa rakennuksessa on myös auditorio ja sisäkiipeilyseinä sekä kirjasto alakerrassa. Itse rakennus jatkuu vielä pidemmälle, mutta se ei nyt kuvaan mahtunut :)

 Kun sitten jatkaa tallustelua ruokalalta, tulee Hauglandin keskukselle. Tämän kuntoutuskeskuksen kanssa meidän koulu tekee yhteistyötä ja potilaiden kanssa on tosi mukavaa jutella. Etualalla olevalla nurmikentällä on ratkaistu talojen väliset erimielisyydet jos toisetkin jalkapallon ja rugbyn muodossa.

Kun sitten tuntuu että koko maailma kaatuu niskaan tai duraselifiilis alkaa painaa päälle liikaa, voi hipsutella TSK:hon eli salille. Käytämme samaa salia Haughlandin potilaiden kanssa, mutta joka ilta (lukuunottamatta tiistaita) se on auki puoli kuudesta puoli kymmeneen. Samassa rakennuksessa on myös allasosasto vesiliukumäkineen ja kymlävesialtaineen. Saunaan ei tämän villiananaksen seikkailu ole vielä johtanut, mutta testiajo olisi tarkoitus suorittaa ensi viikolla.  Liikuntarakennuksen kellarissa toimii myös kampuksen ikioma minikokoinen vedenpuhdistamo jossa kaikki käyttövesi puhdistetaan. Ekologia on koululla KOVA sana!

Luokkarakennukset on tosi saman tyylisiä koko kampuksen arkkitehtuurin kanssa. Tässä on A- ja K- rakennukset. Jos jatkaisi köpsöttelyä niiden ohi, tulisi E- rakennkselle. Se on pikkuisen pienempi ja vihreä. E-rakennuksessa pidetään kaikki "tiedeaineet" ja näissä keltaisissa kielet, matikat, kuvikset yms. Kuvisluokat on ylimmässä kerroksessa, noiden jättimäisten päätyikkunoiden kohdalla. Siellä jos jossain on inspiroiva yleistunnelma! 

BEHOLD suurin rakkauteni: MUSIIKKITALO!!
Yläkerta täynnä soittimia ja ammattitasoiset äänentoistovälineet. Myös nauhoituskamat löytyy eli heti kun porukka on kasassa, voisi harkita sitä levyä ;D Valitettavasti kemianluokan lisäksi tämä on ainoa rakennus kampuksella, jonka ovi on lukittu. Jos siis mieli tekee mennä jammailemaan, on aina ensin mestästettävä avaimen haltija (joku oppilaista) käsiinsä.
Musiikkitalon alakerrassa säilytetään malomiskamoja. Tästä syystä sitä saatetaan kutsua myös nimellä "boat house".

Tässä sitten ilmakuvaa. Ei paljon mitään järkevää näy, mutta ainakin Haughland... Vaaleansininen rakennun Fjordin rannassa aika kuvan etuallalla on Hogh. Siellä vietetään kaikki juhlat, perjantaiset cafèt ja teatteriharjoitukset. Hoghiä voi siis nimittää eräänlaiseksi "menomestaksi" :D

* Turistioppaan äänellä*
"Ja oikealla näette toisen Fjorden keskellä kelluvista saarista jotka kuuluvat kampuksen piiriin. Näillä saarilla on mahdollisuus poimia sieniä sekä marjoja, tutustua Norjan faunaan sekä harrastaa jousiammuntaa." Eli ihania fiilistelysaaria! (Katselin tässä juuri iltana eräänä tähtiä nuotion ääressä Ihmemaan Liisan, Sinimiehen ja Hagridin kanssa pienemmällä saarella. Oli kyllä ihanaa ^^)

Pari ihanaa kuvaa silloista, jotka yhdistävät saaria.
*Syvä huokaus*
Mä toivon niin kovasti, etten koskaan turru tähän kauneuteen!
Mutta tässä kai alkaisi pikkuhiljaa olla esiteltynä kaikkein tärkeimmät paikat. Ihan näin vailla logiikkaa ja ihan huvin vuoksi pari henkilökohtaisia "lemppari yksityiskohtia" päätin vielä laittaa:

Tällä meidän toivotettiin tervetulleiksi. Banneri tosin roikkuu vieläkin Islantitalon seinällä.... :D

Oikealla: Uittamista Fjordissa ei tarvitse pelätä (ainakaan kovia paljoa) ja jos ei halua hypätä, voi aina käyttää portaita! (Plus että rakastan tätä kuvaa <3) 

Alla: Kanttiinan ulkopuolella on tienviitta ympäri maailman. Siihen on kerätty suurimmat kaupungit ja etäisyydet! (Tokioon yli 8000 kilometriä)




Norjatalon käytävässä on kalmari, joka innokkaana ja ahkerana poikana haluaa kuivata SINUN kenkäsi! 

 Huoneessamme Garyn lisäksi asustaa myös professor jellyfish. (huoneessa asuvilla on etuoikeus kutsua häntä Jerryksi) Jerry katselee ja vartioi huonettamme, (kellään EI ole samanlaista) eikä mikään ole mukavampaa kuin sytyttää valot illalla oranssinpunaiseen tunnelmavalaistukseen. Jerry koostuu Valkean kellokanin mekonriepaleista ja Hassun hatuntekijän entisistä lakanoista. Luovia ihmemaan asukkeja olemme me!!

Ja paras tapa päättää tämä kampuskierros on selittää hiukkasen tästä parin vuoden takaisesta taideprojektista. Lähes 2m x 4m kokoinen veistos heittää varjonsa kukkulalta koko opiskelijakylän ylle. Veistosta voi tulkita kummasta suunnasta tahansa. Oppilaat tulevat tänne karkeina ja hioutuvat vuosien aikana. Tai sitten arat ja hennot vahvistuvat luonteeltaan ja maailmankuvaltaan. Kummin vain, se on silti upea ajatus ja katsaus UWCRCN:n ideologiaan.

Että tällaista tällä kertaa....

Palaillaan taas!!

5.9.2012

SÄHKÖÄÄÄÄH!

Eilisen päivittelyt jäikin yllättäen vähäiselle...

EI sinänsä kovin erityisen koulupäivän jälkeen oli vuorossa talon siivous. Saattaa kuulostaa hiukan hassulta sanoa että talosiivous on yksi mun lempparipäivistä täällä, mutta sille on hyvä selitys. On jotenkin kotoisaa nähdä kaikki hyörimässä ja pyörimässä ympäri taloa vesiämpärien, moppien ja rättien kanssa pyytäen apua, tarjoten sitä, kehuen toisia ja tehden yhdessä. Lattioiden kuivumista pyödille odottamaan ajetut tiskinkuivausvuorossa olevat ja päytäpintojen putsarit ehtivät hiukan jutella. Musiikki raikaa erinäisten livehoilottelijoiden säestyksellä. Kotoisa tunnelma siis ja pian kaikkialla leijailee saippuan ja pesuaineen tuoksu.

Kaiken lisäksi oli aika vaihtaa petivaatteet (joka toisen viikon keskiviikko) ja vielä tähän liittyen ajattelin pestä pyykkiä. Keskiviikko tunnetaan kuitenkin painajaismaisimpana pyykkipäivänä EAC:den puutteen vuoksi. KAIKKI yrittävät pestä pyykkiä samaan aikaan mutta tällä villiananaksella on salainen suunnitelma. Koska (ainakin toivottavasti) muut opiskelijat ei tule blogiini eksymään voin sen tässä teille paljastaa:

Paras aika pestä pyykkiä on keskiviikkoisin klo. 15.30!!

Tämä siksi että koulun loppuessa kahdelta kaikki rynnivät pyykkitupaan saadakseen vaattensa koneeseen ensimmäisenä. Ja kaikki nämä koneet valmistuvat vähän yli kolme. Tämän "supersalaisen koodin" selvitettyäni sain kaikki pyykit pestyä parissa tunnissa! *Tuulettaa!!* Jeeeeeeeeeih!

Illalla tuuli yltyi. Kesken (yllätys yllätys) läksyjenteon valot pätkäisi ensimmäisen kerran. Yleisestä älämölöstä päätellen kaikki eivät sähkökatkoihin olleet tottuneet joten rauhoittelemista riitti. Kolmannen kymmenen minuuttia kestäneen pimennon jälkeen alkoi monilla olla jo pinna kireänä. Kynttilöitä kaivettiin esiin ja mättimyöhäiset yrittivät epätoivoisesti saada läksynsä valmiiksi ennen seuraavaa onnetonta pimennystä.

Ja silloin kaikki pimeni.

Tunnin elelimme taskulamppujen ja hätäuloskäyntien valovoimalla tuulen rytisyttäessä taloja. KOSKAAN en Suomessa ole joutunut keskelle tällaista myräkkää, se on varma se! Vettä tuli niin että koko kampus tulvi ja korviahuumaava jyrähtely säesti jo valmiiksi kalseaa tunnelmaa. Vaikkemme silloin olleet asiasta aivan varmoja, aamulla saattoi havaita kuinka valtavia runkoja oli revitty juurineen maasta. Ja sisällä ihmiset nurisivat nurkissa ja olivat peloissaan. Aivan turhaan! Porukalla kokoonnuimme dayroomiin viettämään iltaa ja pitkän katkoksen jälkeen sähköt palasivat ruhtinaalliseksi puoleksitoista tunniksi.

Ja sitten koska kerran myräkkä ulkona riehui, sisällä levottomuus velloi ja maitoa riitti, päätettiin pistäistä pystyyn lettukestit. Itse tekovaiheessa oli havaittavissa huomavattavaa kiireensekaista stressiä, eihän kukaan osannut ennustaa seuraavaa katkosta. Itse syömisvaihe oli maailman mahtavin ja tosi kotoisa. Ihmiset tutustui paremmin ja lämpöinen läheisyys kompensoi ulkona vihmovaa viimaa!

Vielä iltasen salitreenin jälkeen oli juuri sopiva mielentila asettua lepäämään. Ensimmäistä kertaa tosissaan ymmärrän äitiä. Sillä oli tapana sanoa ettei mikään voita tunnetta kun saa sujahtaa puhtaisiin lakanoihin. PAKKO myöntää: TAIVAS <3


Nukuin sikeästi ja pitkään!

Jatkellaan taas :)

3.9.2012

SATAA!! (Jälleen kerran...)

Ihan tässä mieli herkistyy kun satelemalla satelee ja pikkuhiljaa siihen alkaakin jo tottua. Onneksi pieni viimaisuus ja nurkista kohkaava veto saavat yön aikana lämpöisen peiton tuntumaan aivan uskomattoman kotoisalta.

Sen on oppinut huomaamaan, että teetä kuluu. Jo Hassun Hatuntekijän ja muiden pikku ihmemaamme asukkaiden viikoittainen "room tea" sympatioineen ja juoruiluineen kuluttaa kupeittain tätä höyryävää kultaa. Läksyjä tehdessä tai vain koneella istuskellessa päivän teekuppisaldo vaihtelee 6 ja 13 välillä. Vaikka se saattaakin kuulostaa paljolta, se on aika keskivertotasoa UWCRCN:n opiskelijoille. Kahvia menisi varmaan enemmänkin, mutta purukahvin, (yökyökyökyökyök) kanttiinakahvin (viemärivettä) ja maidon (saadaan 19 litraa per talo ti ja su, muttei laktoositonta ollenkaan) puutteen vuoksi tämä on jäänyt vähälle.

Koulupäivän (ja lähes kahden tunnin läksyjen pakerruksen) jälkeen oli mahdollisuus päästä bussilla käväisemään Dalessa. Impulsiivisuudenpuuskan alaisena hyppäsin ylikansoitettuun pikkubussiin ja ahtauduin kolmen muun kanssa samalle penkkiriville. Sillit suolassa- teemaisen puolen tunnin köröttelyn kuluttua saavuimme sateiseen ja jopa hiukan myrskyiseen "kaupunkiin". Kiertelyyn varattu tunti tuntui ruhtinaalliselta niinkin pienessä paikassa .(Tästä huolimatta osa myöhästyi jääden ilman kyytiä. Mattimyöhäiset liftasivat takaisin. :D)

AI NIIN! Kaikista tärkein melkein unohtui! Saimme tänään uuden huonekaverin. Sekalaiseen ihmemaan joukkoomme liittyi Gary. Gary on uskomattoman hyvin kaikkien kanssa toimeen tuleva tarmokas energiapesä. On ihmeellistä huomata kuinka pelkkä jonkin olemassaolo voi piristää niin monia. Pääasiassa on sovittu että Gary on mun vastuulla ja sen takia se asuukin mun pöydän alla. Ja ihan vain reiluuden vuoksi ajattelin tässä paljastaa....


*Rumpujen pärinää.....................................*

GARYYYYYYYYYYYY!!!!

Juu pari läksykirjaa minulla tässä...

Eli tässä meikäläisen uusi KAHVIMASIINA! Ostin supermarketista kun tuntui että pää räjähtää...
Kyllä sitä nyt kelpaa tehdä läksyjä tuoreen kahvin tuoksun leijuessa ympäri huonetta. Ja kun ulkona sataa EI TUNNU MISSÄÄN!

Illalla koeajettiin keitin Sinimiehen kanssa suklaamuffinssien (EI tällä kertaa mun käsialaa...) kera.
Oma sänky tuntuu ihmeellisen suurelta ja Norjan ilmasto on pakottanut tämänkin villiviikarin villasukkien vakiokäyttäjäksi. Kun vielä ennen nukkumaanmenoa sai harvinaisn onnistuneen niskahieronnan, oli päivä lähestulkoon täydellinen!

Palaillaan taas!!
 

2.9.2012

   Yllätyyyys!

Sain nippa nappa möngittyä ylös lämpöisästä pesästäni kymmenen aikaan. Ihmemaan Liisa säntäili ympäri huonetta enemmän ja vähemmän norsulauman tavoin ja höpötti menemään sen verran nopeaa Espanjaa ettei mukava pysyminen tullut kysymykseenkään. Kun sitten tajusi tuo tuulenpesä, että villiananas oli vihdoin jalkeilla, suuntasi se innostuksensa minuun. Oli kuulemma mahdollisuus päästä "Once in a lifetime"- reissuun vanhalle postiväylälle kävelemään kohti Bergeniä.
Tapahtuma johon kaikki lähikunnissa asuvat norjalaisetkin osallisuisivat päättyisi pieneen kylään, jossa olisi tarjolla pannukakkua ja keittoa. Itse Bergeniin kävely kestäisi suunnilleen kaksi viikkoa, mutta patikointiin aikaa oli varattava nelisen tuntia. Bussi lähtöpaikalle lähtisi puolen tunnin kuluttua, kai olin valmis?

Hiukan pöllämystyneenä pinkaisin suihkuun ja selvisin kuin selvisinkin (jopa aamupalan kautta) mukaan retkibussiin. Innokkaan aamuvirkut jutella pulputtivat asioista x; kun tämä tyttö otti viimeiset torkut...

Ja ovatko kaikki valmiina? LISÄÄ KAUNEUTTA!!

Tilaa on elää kyllä juu...

Vuori-vuori-vuori-vuori ja VUORI!

Juuh mulla on ollut kamerahulluus näihin vesijuttuihin :D

 Siis aivan uskomattomia värejä ja maisemia! Erityisesti vihreän sävyt on paljon "kylläisempiä" kun meillä Suomessa. Tähän voi tosin vaikuttaa fakta, ettei syksy kovien sateiden takia ole vielä paassyt täällä päässä alkamaan.

Myöntäkää, kaunista!

Epätarkkuudestaan huolimatta tämä on yksi mun lempikuvista. Eräs iäkäs mies näki meikäläisen ihastelemassa juurakkoa ja sai taivutettua englanninsanastostaan tarpeeksi sanoja ilmaistakseen halunsa ottaa kuvan minusta ja puusta. "Kun sinun hiuksesi sopivat siihen niin kauniisti" Hän perusteli.

Vuonoja vuonojen perään kävellessämme hevosenjätösten peittämillä poluilla...

Purot ja pikkukosket virtasivat valtoimenaan, vaikkei ollutkaan satanut aikoihin!

Rakas Markus. Sisko kuvasi sulle taas lampaita. HUOM! Näillä yksilöillä oli PITKÄT hännät! (Ensimmäinen kerta kun semmosiin törmään). Ne oikeastaan jahtasi meitä ypäri hakaa, kun ei meinattu löytää veäjää ulos!

Lampaita

 Ja tässä viimeinen laitumelta poistuja kääntyi huikkaisemaan hyvästit Ihmemaan Liisalle. (Joka juoksi kiljuen lampaita pakoon koska ei ollut tottunut niihin. Valtavan lauman innostuminen seuraamaan hyppelehtivää brunettea ei myöskään auttanut asiaa)

Ja niinkuin selvästikin UWC:ssä on tapana, otettiin lopuksi ryhmäkuva :)

Ja siinä taas päivän kuulumisia, anteeksi että on ollut päivittelyt hiukkasen myöhässä. Parhaani yritän ja KIITOS KAIKILLE LUKIJOILLE, kun jaksatte seurata!!!!

<3 OLETTE MINULLE TÄRKEITÄ!!! <3

Palaillaan taas!

1.9.2012

*HAUKOTUS*

Viikonloput on sitten mukavia.

Ihanien ja sikeiden yöunien jälkeen oli ilo tassutella hiljalleen brunssille. Höyryävän kuuma makea riisipuuro turrutti kanttiinakahvin maun ja antoi parhaan mahdollisen alun päivälle.

Seuraan liittynyt Saksalainen pyysi minua oppaaksi viereiselle vuorelle. Sovitun retken tarkoituksena oli kerätä kanttarelleja. Jos saalis olisi suurehko, se jaettaisiin ja jos ei, se annettaisiin adviserillemme Chrisille. (Joka tunnetusti arvosti sieniä) Niimpä puolipäivän aikaan tarmokkaina suuntasimme kohti metsäisiä rinteitä.

Joo just...
Kahden tunnin samoilun jälkeen tuloksena HUIMAT neljä ja kolme neljäsosa kanttarellia! Pitkän neuvottelun jälkeen päätyivät himosienestäjät tulokseen A: annetaan sienet metsälle.
Kaikille uteliaille kerrottiin retken tarkoitukseksi vain pääsy vuoren huipulle. Uskokoon ken uskoi.

Kanttiinan ilmoitustaululle oli ilmestynyt mysteerinen lappu, jossa ilmoitettiin kaikkien ykkösten pakollisen kokouksen sijoittuvan kello puoli kahdeksaan Hoghissä. Kaikkien löydettyä istumapaikat kenenkään tietämättä mistä oikeastaan oli kyse, ilmestyi lavalle harvinaisen charmikas latinoparivaljakko. Oli tullut aika... 

KAKKOSTEN SHOWN!!!!

Aivan USKOMATTOMAN mahtavia kykyjä löytyi tanssista musiikkiin, sketseistä pöytätaputukseen...

Virolainen Marita tanssi (ainoalla hyvällä taustamusiikilla) skottilaistyyppisen modernin sotatanssin ihan MAHTAVAN upealla koreografialla

Paikalla oli myös Backstreet Boys esitttämässä suosituimpia hittejään...

Huumoria löytyi mm. eri maiden stereotypioiden herjaamisella (kuvassa Meksikon ja Israelin edustajia)

Yksi koulun parhaista akustisista kitaristeista päätti soitella "jolkotusmusiikkia" soitukuluilla väliroudauksien aikana. Parin otteeseen yleisö innostui taputtamaan ravitahtia käsillään ja tämä oli kakkosvuotisten mukaan PARAS esimerkki UWC-koulujen hengestä.

Aina elokuvien alussa kuultava Foxin logon taustafanfaaria seurasi pätkiä Taru sormusten herrasta, Harry Potter ja Pirates of the Carribbean- elokuvien teemoja. Viulisti oli itse tehnyt sovityksensa ja kitara oli mukana antamassa mukavaa potkua. Oli jännää huomata, kuinka klassisia soittimia arvostetaan täällä enemmän kuin sähköisiä.... Harmonikka, täältä tullaan!!

 Tanssiakin oli vaikka jos ja minkälaista. Tulista tangoa, afrikkalaista hyvän mielen hetkutusta, japanilaista poptanssia, heimojen sotarituaaleja, eurooppalaista ketkutusta, latinojen kuumaa huumaa ja tietenkin perinteistä kilpatanssia. Ilo oli katsella, kuinka liike yhdisti kansoja, eikä kukaan ollut toistaan huonompi. (Tosin eurooppalaisten tulkinta afrikkalaisesta takapuolenheilutuksesta oli aika alakuloista katseltavaa....)

On se mukavaa nähdä, kuinka rytmi vie mennessään!

AINOA esitys, jonka kuvaaminen oli täysin kielletty, oli parhaimmasta päästä. Jotta saisitte edes pienen aavistuksen mistä oli kyse, laitan tähän linkin. Sitä klikkaamalla pääsee katsomaan videopätkän lähes samanlaisesta koreografiasta:

http://www.youtube.com/watch?v=Ye0QdbMwMFU


Ja tosiaan mainittakoon, että meidän versiomme EI onnistunut yhtä hyvin... ;D

Mutta tässä kuulumiset tällä kertaa, palaillaan taas!!

31.8.2012

  Ylös, ulos ja LENKILLE!

Vieläkin tuntuu koulu maistuvan, varsinkin kun päivä loppui jo klo. 12 eli heti lounaan jälkeen. (Vapaatunnit Norweigian communicationista! ^^)

Ja ruuan puolesta voin sanoa, että NYT on päästy asiaan! Tänään maisteltiin Norjan koulun erikoisuutta "fiskaakkaa" joka siis vastaa kananugetteja, tosin kalasta. Pöydässä kanssaistujani arvelivat mysteeripihvien sisältävän jotain juuston ja kanan sekoitusta, mutta onneksi kakkosvuotisemme olivat ystävällisiä ja valistivat asiaa hieman.

"KALAA?!?"

Oli ainoa asia, jonka Ihmemaan Liisa sai suustaan ja kuuluisat fiskaakat päätyivät kompostiin. Itse olen ollut enemmänkin kuin tyytyväinen ruuan tasoon ja vaihteluakin on mukavasti. Salaatin puute tosin on ikävämpi asia, mutta minkäs sille mahtaa...

Muiden jatkaessa tunneille, tämä villiananas tunki vaivalla töyhtönsä kypärän alle ja suuntasi "Huge" nimisellä pyörällä kohti Flekken markettia. Tuntia myöemmin repussa mm. hedelmiä ja Valkean Kellokanin tilaama suklaalevy takaisinpolkeminen ylä-ala-ylä-ala-ylä-alamäkeä sammakoita laskellessa alkoi tuntua puuduttavalta. Hapot jaloissa muistuttelivat eilisen salitreenistä, eikä kiihtyvä tihkusade luvannut hyvää...

Kun sitten sain vihdoinkin istahdettua alas, syöksyi Hassu Hatuntekijä huoneeseen innoissaan. Oli kuulemma vartti aikaa ehtiä kanttiinan edestä lähtevään bussiin, johon koko "Outdoor discovery"- EAC:hen himoavien olisi syytä ehtiä. Hetken energiahuuman innoittamana tämä duraselpupu pakkasi repun uudestaan ja riensi tapaamispaikalle. Lähes tunnin ajomatkalla oli onneksi hyvin aikaa ottaa pienet voimatorkut!

Huipulla tuulee...

Tulevaisuuden kotini=kuoppa (putosin vahingossa...)

 Joten siis kahden tunnin aivan mahtavien maisemien (ja mutaisten puropolkujen) seassa tarpomisen jälkeen saavutimme ensimmäisen määränpäämme. Täytyy myöntää, että jokin vaeltamisen, kävelyn, maisemien katselun ja kiipeilemisen välimääston kriteerit täyttävä EAC tuntui todellakin omalta jutulta. Oli hauskaa jakaa ihmisten kanssa kokemuksia aiemmista "seikkailuista" ja mikäpä sen kauniimpaa kuin Norjan luonto!

Ja hiukkasen fiilistelyä matkan varrelta :)

Meidän maailman mahtavin tutkimusgruuppi

  Ainoana ärysttävänä asiana oli muta, jota oli kirjaimellisesti nilkkoihin asti ja joka kovin aktiivisesti yritti tehdä lähempää tuttavuutta sukkieni kanssa...

  
Tosin perille päästyä termarikaakaota siemaillessa märät sukat unohtuivat yllättävän nopsaan!

 Jotenkin huipulla ollessa tuntui yhdestä sun toisesta yllättävän pieneltä. Henkilökohtaisena toiveena olisi tietenkin se, ettei tämä kauneuden ylikuormitus turruttaisi kaikkia aisteja!

Puolivälissä oli pakko tarkistaa, ollaanko vielä kartalla.

Perille päästiin ja poiskin vielä, NYT kelpaa tuulettaa!!

 Kaiken kaikkiaan reissu oli mitä mainioin ja lukitsi ensimmäisen tämän tytön EAC:tä. Enää kolme valintaa jäljellä...

Palataan taas!