sunnuntai 2. syyskuuta 2012

31.8.2012

  Ylös, ulos ja LENKILLE!

Vieläkin tuntuu koulu maistuvan, varsinkin kun päivä loppui jo klo. 12 eli heti lounaan jälkeen. (Vapaatunnit Norweigian communicationista! ^^)

Ja ruuan puolesta voin sanoa, että NYT on päästy asiaan! Tänään maisteltiin Norjan koulun erikoisuutta "fiskaakkaa" joka siis vastaa kananugetteja, tosin kalasta. Pöydässä kanssaistujani arvelivat mysteeripihvien sisältävän jotain juuston ja kanan sekoitusta, mutta onneksi kakkosvuotisemme olivat ystävällisiä ja valistivat asiaa hieman.

"KALAA?!?"

Oli ainoa asia, jonka Ihmemaan Liisa sai suustaan ja kuuluisat fiskaakat päätyivät kompostiin. Itse olen ollut enemmänkin kuin tyytyväinen ruuan tasoon ja vaihteluakin on mukavasti. Salaatin puute tosin on ikävämpi asia, mutta minkäs sille mahtaa...


Muiden jatkaessa tunneille, tämä villiananas tunki vaivalla töyhtönsä kypärän alle ja suuntasi "Huge" nimisellä pyörällä kohti Flekken markettia. Tuntia myöemmin repussa mm. hedelmiä ja Valkean Kellokanin tilaama suklaalevy takaisinpolkeminen ylä-ala-ylä-ala-ylä-alamäkeä sammakoita laskellessa alkoi tuntua puuduttavalta. Hapot jaloissa muistuttelivat eilisen salitreenistä, eikä kiihtyvä tihkusade luvannut hyvää...

Kun sitten sain vihdoinkin istahdettua alas, syöksyi Hassu Hatuntekijä huoneeseen innoissaan. Oli kuulemma vartti aikaa ehtiä kanttiinan edestä lähtevään bussiin, johon koko "Outdoor discovery"- EAC:hen himoavien olisi syytä ehtiä. Hetken energiahuuman innoittamana tämä duraselpupu pakkasi repun uudestaan ja riensi tapaamispaikalle. Lähes tunnin ajomatkalla oli onneksi hyvin aikaa ottaa pienet voimatorkut!

Huipulla tuulee...

Tulevaisuuden kotini=kuoppa (putosin vahingossa...)
 Joten siis kahden tunnin aivan mahtavien maisemien (ja mutaisten puropolkujen) seassa tarpomisen jälkeen saavutimme ensimmäisen määränpäämme. Täytyy myöntää, että jokin vaeltamisen, kävelyn, maisemien katselun ja kiipeilemisen välimääston kriteerit täyttävä EAC tuntui todellakin omalta jutulta. Oli hauskaa jakaa ihmisten kanssa kokemuksia aiemmista "seikkailuista" ja mikäpä sen kauniimpaa kuin Norjan luonto!

Ja hiukkasen fiilistelyä matkan varrelta :)
Meidän maailman mahtavin tutkimusgruuppi
  Ainoana ärysttävänä asiana oli muta, jota oli kirjaimellisesti nilkkoihin asti ja joka kovin aktiivisesti yritti tehdä lähempää tuttavuutta sukkieni kanssa...


  
Tosin perille päästyä termarikaakaota siemaillessa märät sukat unohtuivat yllättävän nopsaan!
 Jotenkin huipulla ollessa tuntui yhdestä sun toisesta yllättävän pieneltä. Henkilökohtaisena toiveena olisi tietenkin se, ettei tämä kauneuden ylikuormitus turruttaisi kaikkia aisteja!
Puolivälissä oli pakko tarkistaa, ollaanko vielä kartalla.

Perille päästiin ja poiskin vielä, NYT kelpaa tuulettaa!!
 Kaiken kaikkiaan reissu oli mitä mainioin ja lukitsi ensimmäisen tämän tytön EAC:tä. Enää kolme valintaa jäljellä...

Palataan taas!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti