Eilisen päivittelyt jäikin yllättäen vähäiselle...
EI sinänsä kovin erityisen koulupäivän jälkeen oli vuorossa talon siivous. Saattaa kuulostaa hiukan hassulta sanoa että talosiivous on yksi mun lempparipäivistä täällä, mutta sille on hyvä selitys. On jotenkin kotoisaa nähdä kaikki hyörimässä ja pyörimässä ympäri taloa vesiämpärien, moppien ja rättien kanssa pyytäen apua, tarjoten sitä, kehuen toisia ja tehden yhdessä. Lattioiden kuivumista pyödille odottamaan ajetut tiskinkuivausvuorossa olevat ja päytäpintojen putsarit ehtivät hiukan jutella. Musiikki raikaa erinäisten livehoilottelijoiden säestyksellä. Kotoisa tunnelma siis ja pian kaikkialla leijailee saippuan ja pesuaineen tuoksu.
Kaiken lisäksi oli aika vaihtaa petivaatteet (joka toisen viikon keskiviikko) ja vielä tähän liittyen ajattelin pestä pyykkiä. Keskiviikko tunnetaan kuitenkin painajaismaisimpana pyykkipäivänä EAC:den puutteen vuoksi. KAIKKI yrittävät pestä pyykkiä samaan aikaan mutta tällä villiananaksella on salainen suunnitelma. Koska (ainakin toivottavasti) muut opiskelijat ei tule blogiini eksymään voin sen tässä teille paljastaa:
Paras aika pestä pyykkiä on keskiviikkoisin klo. 15.30!!
Tämä siksi että koulun loppuessa kahdelta kaikki rynnivät pyykkitupaan saadakseen vaattensa koneeseen ensimmäisenä. Ja kaikki nämä koneet valmistuvat vähän yli kolme. Tämän "supersalaisen koodin" selvitettyäni sain kaikki pyykit pestyä parissa tunnissa! *Tuulettaa!!* Jeeeeeeeeeih!
Illalla tuuli yltyi. Kesken (yllätys yllätys) läksyjenteon valot pätkäisi ensimmäisen kerran. Yleisestä älämölöstä päätellen kaikki eivät sähkökatkoihin olleet tottuneet joten rauhoittelemista riitti. Kolmannen kymmenen minuuttia kestäneen pimennon jälkeen alkoi monilla olla jo pinna kireänä. Kynttilöitä kaivettiin esiin ja mättimyöhäiset yrittivät epätoivoisesti saada läksynsä valmiiksi ennen seuraavaa onnetonta pimennystä.
Ja silloin kaikki pimeni.
Tunnin elelimme taskulamppujen ja hätäuloskäyntien valovoimalla tuulen rytisyttäessä taloja. KOSKAAN en Suomessa ole joutunut keskelle tällaista myräkkää, se on varma se! Vettä tuli niin että koko kampus tulvi ja korviahuumaava jyrähtely säesti jo valmiiksi kalseaa tunnelmaa. Vaikkemme silloin olleet asiasta aivan varmoja, aamulla saattoi havaita kuinka valtavia runkoja oli revitty juurineen maasta. Ja sisällä ihmiset nurisivat nurkissa ja olivat peloissaan. Aivan turhaan! Porukalla kokoonnuimme dayroomiin viettämään iltaa ja pitkän katkoksen jälkeen sähköt palasivat ruhtinaalliseksi puoleksitoista tunniksi.
Vielä iltasen salitreenin jälkeen oli juuri sopiva mielentila asettua lepäämään. Ensimmäistä kertaa tosissaan ymmärrän äitiä. Sillä oli tapana sanoa ettei mikään voita tunnetta kun saa sujahtaa puhtaisiin lakanoihin. PAKKO myöntää: TAIVAS <3
Nukuin sikeästi ja pitkään!
Jatkellaan taas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti