Yllätyyyys!
Sain nippa nappa möngittyä ylös lämpöisästä pesästäni kymmenen aikaan. Ihmemaan Liisa säntäili ympäri huonetta enemmän ja vähemmän norsulauman tavoin ja höpötti menemään sen verran nopeaa Espanjaa ettei mukava pysyminen tullut kysymykseenkään. Kun sitten tajusi tuo tuulenpesä, että villiananas oli vihdoin jalkeilla, suuntasi se innostuksensa minuun. Oli kuulemma mahdollisuus päästä "Once in a lifetime"- reissuun vanhalle postiväylälle kävelemään kohti Bergeniä.
Tapahtuma johon kaikki lähikunnissa asuvat norjalaisetkin osallisuisivat päättyisi pieneen kylään, jossa olisi tarjolla pannukakkua ja keittoa. Itse Bergeniin kävely kestäisi suunnilleen kaksi viikkoa, mutta patikointiin aikaa oli varattava nelisen tuntia. Bussi lähtöpaikalle lähtisi puolen tunnin kuluttua, kai olin valmis?
Hiukan pöllämystyneenä pinkaisin suihkuun ja selvisin kuin selvisinkin (jopa aamupalan kautta) mukaan retkibussiin. Innokkaan aamuvirkut jutella pulputtivat asioista x; kun tämä tyttö otti viimeiset torkut...
 |
| Ja ovatko kaikki valmiina? LISÄÄ KAUNEUTTA!! |
 |
| Tilaa on elää kyllä juu... |
 |
| Vuori-vuori-vuori-vuori ja VUORI! |
 |
| Juuh mulla on ollut kamerahulluus näihin vesijuttuihin :D |
Siis aivan uskomattomia värejä ja maisemia! Erityisesti vihreän sävyt on paljon "kylläisempiä" kun meillä Suomessa. Tähän voi tosin vaikuttaa fakta, ettei syksy kovien sateiden takia ole vielä paassyt täällä päässä alkamaan.
 |
| Myöntäkää, kaunista! |
 |
| Epätarkkuudestaan huolimatta tämä on yksi mun lempikuvista. Eräs iäkäs mies näki meikäläisen ihastelemassa juurakkoa ja sai taivutettua englanninsanastostaan tarpeeksi sanoja ilmaistakseen halunsa ottaa kuvan minusta ja puusta. "Kun sinun hiuksesi sopivat siihen niin kauniisti" Hän perusteli. |
 |
| Vuonoja vuonojen perään kävellessämme hevosenjätösten peittämillä poluilla... |
 |
| Purot ja pikkukosket virtasivat valtoimenaan, vaikkei ollutkaan satanut aikoihin! |
Rakas Markus. Sisko kuvasi sulle taas lampaita. HUOM! Näillä yksilöillä oli PITKÄT hännät! (Ensimmäinen kerta kun semmosiin törmään). Ne oikeastaan jahtasi meitä ypäri hakaa, kun ei meinattu löytää veäjää ulos!
 |
| Lampaita |
Ja tässä viimeinen laitumelta poistuja kääntyi huikkaisemaan hyvästit Ihmemaan Liisalle. (Joka juoksi kiljuen lampaita pakoon koska ei ollut tottunut niihin. Valtavan lauman innostuminen seuraamaan hyppelehtivää brunettea ei myöskään auttanut asiaa)
 |
| Ja niinkuin selvästikin UWC:ssä on tapana, otettiin lopuksi ryhmäkuva :) |
<3 OLETTE MINULLE TÄRKEITÄ!!! <3
Palaillaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti