Ihan tässä mieli herkistyy kun satelemalla satelee ja pikkuhiljaa siihen alkaakin jo tottua. Onneksi pieni viimaisuus ja nurkista kohkaava veto saavat yön aikana lämpöisen peiton tuntumaan aivan uskomattoman kotoisalta.
Koulupäivän (ja lähes kahden tunnin läksyjen pakerruksen) jälkeen oli mahdollisuus päästä bussilla käväisemään Dalessa. Impulsiivisuudenpuuskan alaisena hyppäsin ylikansoitettuun pikkubussiin ja ahtauduin kolmen muun kanssa samalle penkkiriville. Sillit suolassa- teemaisen puolen tunnin köröttelyn kuluttua saavuimme sateiseen ja jopa hiukan myrskyiseen "kaupunkiin". Kiertelyyn varattu tunti tuntui ruhtinaalliselta niinkin pienessä paikassa .(Tästä huolimatta osa myöhästyi jääden ilman kyytiä. Mattimyöhäiset liftasivat takaisin. :D)
AI NIIN! Kaikista tärkein melkein unohtui! Saimme tänään uuden huonekaverin. Sekalaiseen ihmemaan joukkoomme liittyi Gary. Gary on uskomattoman hyvin kaikkien kanssa toimeen tuleva tarmokas energiapesä. On ihmeellistä huomata kuinka pelkkä jonkin olemassaolo voi piristää niin monia. Pääasiassa on sovittu että Gary on mun vastuulla ja sen takia se asuukin mun pöydän alla. Ja ihan vain reiluuden vuoksi ajattelin tässä paljastaa....
*Rumpujen pärinää.....................................*
| GARYYYYYYYYYYYY!!!! |
| Juu pari läksykirjaa minulla tässä... |
Kyllä sitä nyt kelpaa tehdä läksyjä tuoreen kahvin tuoksun leijuessa ympäri huonetta. Ja kun ulkona sataa EI TUNNU MISSÄÄN!
Illalla koeajettiin keitin Sinimiehen kanssa suklaamuffinssien (EI tällä kertaa mun käsialaa...) kera.
Oma sänky tuntuu ihmeellisen suurelta ja Norjan ilmasto on pakottanut tämänkin villiviikarin villasukkien vakiokäyttäjäksi. Kun vielä ennen nukkumaanmenoa sai harvinaisn onnistuneen niskahieronnan, oli päivä lähestulkoon täydellinen!
Palaillaan taas!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti