10.9.2012

MAAAAALIIIIIII!!!

Normaalisti siis TODELLAKIN ykkösvuotisten ja kakkosvuotisten opiskelijoiden välillä on syvä kuilu. Ruokalassa pari epäonnekasta ykkösvuotista oli istahtanut kakkosten pöytään radikaalein seurauksin. KUKAAN ei uskalla uhmata toistaan ja katsekontaktien välttelysäännöstä piittaamattomat palautetaan ruotuun voimakeinoin!

No ei nyt vaineskaan, mut näinkin VOISI olla! Viime vuoden ykköset (eli meidän kakkoset) puki vuosikurssien välisen jännitteen nerokkaaksi videoklipiksi:

http://www.youtube.com/watch?v=2f7U6fQKJFk&feature=related

Ja tänä(kin) vuonna saimme mahdollisuuden tavoitella tasa-arvoasemaa jalkapallopelin kautta. Koulupäivän jälkeen kaksi bussilastillista pelaajia ja kannattajia suuntasi Flekken kentälle ratkomaan välejään.

Ensimmäisen pillinvihellyksen jälkeen alkoi sade.

Ykkösvuotisten valtava kannustusjoukko keräsi voimiaan ja valmistautui äänihuulia kiduttavaan koitokseen. Jostain ilmestyi epämääräinen kupinpohja mustaa maalia ja pian kaikkien poskipäitä koristi sotamaalaus. Osa pelaajista piti ylipuhua (eikä osalta siltikään löytynyt tarpeeksi urheilumieltä) koitokseen, mutta komean näköinen tiimimme joka tapauksessa oli. 

Pelaajien lämmitellessä taustajoukkojen keskuudessa kiersi huhu viimevuoden tuloksista. Joku oli kuullut joltain, joka oli puhunut huonekaverinsa kanssa, joka oli pelannut viime vuonna, että

 rakkaat rehentelevät kakkosvuotisemme olivat hävinneet 13-2 nykyisille kolmosillemme. Tämä uutinen kirvoitti chearleadereista eläimellisen huutokuoron ohijuoksevalle vastakkaisen joukkueen maalivahdille, joka lehahti kauttaaltaan punaiseksi.


Pelin alettua tänä villiananas sai vaalittavakseen mitä upeimman järjestelmäkameran. Pikkulapsi karkkikaupassa- intoa puhkuen kentän reunalla hiipottava töyhtöpää stimuloi nauruhermoja kakkosten keskuudessa tahtomattaankin. Pelin seuraaminen objektiivin läpi ei haitannut laikaan ja kerrankin oli hyvä syy seistä aivan maalin vieressä. 

Oli se nyt sitten kenen Sherlocin idea hyvänsä, kannustusjoukkomme läysivät vastapuolen heikkouden. Aina täpärän paikan tullen huutokuoro tivasi pelaajien EE:n (valmistumista edellyttävä pidennetty essee) edistymisvaihetta.

Paljasjalkainen suomalainen

Päätuomarina toimiva rehtori oli tarkkana "puhtaasta pelistä" (tästä huolimatta Prinssi vietti enemmän aikaa ilmassa kuin ruohon pinnalla) ja teatteriopettajamme Peter (oikealla) hoiteli vahtaamista kentän reunoilta.

Yli tunnin vihmassa seisoskelun jälkeen tukijoukkojen huudot hiljenivät. (Ihmemaan Liisaa ja Latinaa lukuunottamatta) Kaksi määrätietoista espanjanpulputtajaa puhuivat pahaa vastapuolesta ja tanssivat ihmeellisiä hetkutustanssejaan ihan vain lämpimikseen.
Ainoan (lähes melkein) suojan antava vaihtopenkki oli täynnä entisiä energisiä huutosakkilaisia, jotka taipuivat mitä ihmeellisimpiin kasoihin yrittäessään jakaa ruumiinlämpönsä rippeitä.
Ajattelevaisena (sateenkestävä takki, kolmet lapaset, kaksi huivia ja ylimääräinen pitkähihainen) ja hyvin varusteltuna tämä villiananas jaksoi hyppiä ja huutaa viime sekunneille asti.
3-1 kakkosille...

EI SENTÄÄN HÄVITTY YHTÄ RAUKKAMAISIN NUMEROIN!

Ihan kohtalaisen iloisina (enimmäkseen lämpimän bussin saapumisesta) koko sakki saapui koululle.

ENSI VUONNA REVANSSI!!